Kesämekkoja netistä mies homoseksuaaliseen orgasmi

Itse olen tuunattu mies, joka rakastaa avoimesti kissanpentuja. Ei kukaan ole tullut vaatimaan halonhakkuuseen ja ampumaradalle. Sinä ja kaikki kommentistasi pitäneet olette siis sitä mieltä, että mieheys ja naiseus kumpuaa biologiasta?

Jos nimittäin uskoo, että nais- ja miesroolit ovat pääasiassa kulttuurisesti rakennettuja, ei ala kyselemään kuka määrittelee miten miehen tulee käyttäytyä. Tälläinen henkilö nimittäin tuntee mm. Nyt tuli outo olo. Minä, jääkiekkoa harrastava heteromies joka painii jätkien kanssa ja katsoo toimintaelokuvia, hyväksyn Timon, mutta Timo ei hyväksy minua. Ja missä kohtaa ei hyväksy? Näin tälleen toisena heteromiehenä heteromiehille että vain, joka tykkää ihan samalla tavalla kaljasta, nyrkkeilystä ja actionpätkistä, enkä minä vaan koe, että tuolla meitä olisi kuvailtu!

Taisi osua kalikka johonkin ihan muualle, kun piti väkisin älähtää? Älä yritä lukea rivien välistä kun siellä ei ole mitään luettavaa. Kaikkihan sen nyt ymmärtää, että Timon ajatus kirjoituksessa on se, että ajateltaisiin miehen malli uudestaan ja se onkin ihan tervettä ajattelua. Hienon ajatuksen kirjoituksesta vie Timon halveksunta perinteisenä pidettyjä miesmalleja kohtaan.

Oksettava mainittu ja niin edelleen. Timo sortuu itse sellaiseen käytökseen mitä hän on muilta siis saanut. Timo selittää aika hyvin, mikä niissä olemassaolevista miehenmalleissa on vikana.

Ei sitä pyörää uudestaan tarvitse keksiä, jos ymmärretään, mitkä olisi ongelmat ja parantaa siitä. Kirjoituksessa on paljon asiaa, mutta tämä kohta ihmetyttää minua.

Onko tällainen miestyyppi oksettava, koska hän on tavallinen vai koska hän "bondaa" mitä tämä sitten tarkoittaakaan loppujen lopuksi vain miesten kanssa? Koen olevani aika tavallinen suomalainen mies, joka kuvittelee voivansa itse päättää, kenen seurassa aikansa viettää. Harvemmin tulee kuitenkaan "bondattua" minkään tekstissä kuvaillun miestyypin kanssa pl. Silloin kun näemme, haluamme keskustella mm. Ilmeisesti meidän pitäisi hankkia tavallisten miesten -kaveripiiriimme pari kiintiönaista, jotta emme aiheuttaisi oikein eläville ihmisille turhia happohyökkäyksiä.

Tämä ei kuitenkaan poistaisi sitä tosiasiaa, että olemme loppujen lopuksi kuitenkin aivan tavallisia miehiä. Käymme töissä, maksamme veromme, kasvatamme lapsiamme, emme elä rikollisesti ja yritämme ymmärtää kaikkia ihmistyyppejä, niin naisia kuin miehiä. Se on niin kiireistä, että emme pysty irtautumaan tavallisuuden kirouksesta esimerkiksi kirjoittamalla tarkkanäköisiä, älykkäitä blogikirjoituksia.

Pyydän kaveripiirimme puolesta anteeksi, että emme "bondaa" naispuolisten ihmisten kanssa. Toisaalta luulen, että aika harva nainen edes viihtyisi seurassamme. Tämä miestyyppi on oksettavin, koska se näennäisestä tavallisuudestaan huolimatta ei kykene edes tajuamaan, miten stereotyyppisesti se katsoo maailmaa. Naisia ei joukkoon suvaita, koska ne ei todellakaan viihtyisi - on ne miesten kiinnostuksenkohteet vaan niin erilaisia! Netistä nyt löytyy mitä vaan. Mutta miksi Lily tai mikään muukaan media ei julkaise naisvihakirjoituksia?

Onko tosiaan julkinen seksismi ja sukupuolirasismi sallittua vain kun se kohdistuu miehiin? Tasa-arvovaltuutetulla olisi tässäkin työnsarkaa. Kiinnittäisin myös huomiota siihen että naisiin kohdistuva vihamielisyys on usein hienovaraista ja huomaamatonta, kuten tytöttelyä, vähättelyä ja tuota aiemmin jo esilläollutta nais-etuliitettä.

Itse en nykyään edes katso naisiin päin, saati että puhuisin heille. Teen siis oman osuuteni siitä, että naisilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Itse haluaisin aviomieheksi tyypin numero 4. Kaikkia naisia eivät vajaamittaiset vässykkäsivarit valitettavasti nimittäin sytytä, eikä onneksi tarvitsekaan sytyttää. Mielestäni valinnanvara miestenkin suhteen on erittäin positiivinen asia.

Minä taas en ymmärrä tuota halaamista. En halua, että minua halaa kukaan. Ei nainen, ei mies. Kuvottava tapa, joka loukkaa yksityisyyttäni ja reviiriäni. En halua olla kenenkään ihmisen tyydyttämättömien halujen kohde. Kaikken eniten vihaan tuntemattomia ihmisiä, jotka levittävät kätensä halatakseen.

Good luck with that. Eiköhän sun olemus jo viestitä ettet halua halauksia. Ymmärrän kirjoittajan tekstin taivoitteet sekä koen listatut ongelmat todellisiksi ilmiöiksi, mutta tänä päivänä kun suvaistevaisuus on noussut ilmapiiriä pyörittäväksi tekijäksi, näkee paljon tuomitsevia kirjoituksia varsinkin internetin ihmeellisessä maailmassa. Kun seuraan keksustelua tämän päiväisistä tilanteista, törmään yhä useammin toistuviin teemoihin, kuten suvaitsevaisuus, tasa-arvo sekä vastavuoroisesti ahdasmielisyys, ja olen tullut käsitykseen siitä että liberaalit, joita tekstin kirjoittaja näkökulmastani katsottuna edustaa, on pitkälti suvaitsevaisuuden sekä tasa-arvon kannalla.

Kuitenkin nykyisen miehen malli tuntuu olevan vihatumpi kuin koskaan. Ällötys, jolla ei ole maailmassa muuta virkaa kuin kuolla, ja olla varoittavana esimerkkinä lopuille, korkeammille elämänmuodoille. Suvaitsevaisuus, kuten sen itse nään, tarkoittaa jokaisen ihmistyypin hyväksymistä vikoineen sekä individualistine ominaisuuksineen riippumatta siitä mahtuuko tämä yksilö omaan maailmankuvaani.

Tämä johtuu siitä, että jokaisella on subjektiivinen näkemys maailmasta, eikä ole yhtä oikeaa ihmistyyppiä, ja osalta väestöstä se näyttää huuman keskellä unohtuneen. Jopa se ällöttävin sovinistinatsi on jollekulle maailman tärkein asia, vaikkei sitä hänen käytöksestään uskoisi, eikä ole kenenkään tehtävä tulla kertomaan hänelle mikä on oikein, ja millainen hänen kuuluisi olla.

Suvaitsevaisuus, individualismi sekä tasa-arvo. Älkää unohtako mistä tässä on kysymys. Miks kenelläkään on tarve puolustaa sovinistinatseja? Voisko joku kirjoittaa vielä siitä miten vaikka holokausti oli ihan ok, suvaitsevaisuuden nimissä: Onhan jonkun pakko muistuttaa sovinistienkin ihmisarvosta. Veraaminen holokaustiin on suhteellisen ontuva rinnastus ottaen huomioon, että natsit olivat vastauksessani mukana vain kielikuvana.

Jos kuitenkin haluat jonkun kertovan sinulle holokaustista suvaitsevaisuuden nimissä, suosittelen siirtymistä tumblrin puolelle, jossa osa feministiradikaaleista puoltaa miehien joukkotuhoamista kunhan tiede kehittyy niin pitkälle, että he voivat lisääntyä ilman miehistä panosta. Koen ymmärtäväni, mitä kirjoittaja ajaa takaa, mutta arvottavat sanavalinnat vesittävät hyvää tarkoitusta.

Vähän samalla tavalla kuten alfahenkilö ryhmineen voi yhdellä sanalla tai joskus vain katseella tai naurulla arvottaa toiset: Ei kovin mukavaa, ja joskus niin nöyryyttävää tai huonotapaista, ettei tiedä, miten siihen voisi edes vastata. Nyt nimenomaan tarvitaan raivokasta irtisanoutumista perinteisestä mieheydestä. Toimittaja Kartastenpää on täysin oikealla asialla ja täysin oikeaan sävyyn.

Johan sen näkee kommenteista, kuinka sovinistisiat ulisevat vastaan, kun joku uskaltaa kritisoida heidän tapaansa olla ja elää. Kiitos ansiokkaalle journalistille rohkeasta jutusta. Älä anna näiden vikisevien pikkupoikien lannistaa. Olen feministi ja etenkin tämän ajan Suomessa helvetin ylpeä siitä. Täytyy sanoa, että usein tulee mieleen miesten outous ihan laajemminkin. Terroristit tunkeutuvat kouluun ja tappavat lasta ja nuorta, miehiä. Intiassa bussikuskien lepotiloissa pidetään pieniä katulapsia seksin takia viihdyttämässä kuskeja, miehiä.

Nyt joku älähtää, että on terroristeissa naisiakin, mutta voidaan puhua sukupuoleen liittyvästä asiasta, jos naisia löytyy n. Siksi olen välillä alkanut ajattelemaan, että voiko miehistä pitää.

Testosteroni on se juttu. Alfat ovat syyttömiä osaansa. Heistä on myös paljon iloa yhteisölle, joten olen kiitollinen, että johtajatyyppejäkin löytyy. Pehmomiehiäkin on monenlaisia, jotkut näyttävät miehekkäiltä ja puhuvat miehekkäällä äänellä, jolloin heitä ei edes mielletä heti pehmomiehiksi. Vasta ulkoisen olemuksen ja sisäisen pehmouden yhdistyminen saa epävarmat homohuutelijat heräämään.

Mutta missä ovat ne ihmisryhmät - näiden huutelijoiden lisäksi - jotka vaikeuttavat pehmomiehen elämää, siitä en päässyt vieläkään jyvälle. Vai onko niin, että setämiehet pelkällä olemassaolollaan tekevät pehmomiehen olon uhatuksi? Irinakrohnmainen mukahauska tätihenkilö, joka keski-ikäisyydessään saarnaa kädet riippurintojensa alle koukistettuina. Pienen kunnan kylänraitilla kännissä heiluva nuorehko naishenkilö, joka huutaa minulle homo, koska on juuri saanut minulta pakit.

Priuksella ajava, vahva ja ylpeä henkilöstöpäällikkönainen, jolle suojatie on kiihdytyssignaali. Tämän pikkujoulusopimusnaisen uudelleenkoulutus tulee olemaan raskain savotta, kun lihamöykky ei selviä päivää ilman hybridiautoaan rinnallaan. Viiden tonnin kuukausiliksainen insinöörinainen, joka perustelee luonnontieteellisillä faktoilla ummehtuneita sukupuolirooleja.

Flow-tyttö, jolle tieto on fiilistä ja jonka mielestä paras musiikki syntyy basso-miesten runkkuringissä. Kirjoittaa ja lukee lifestyle-blogeja. Nuori nörttinainen, joka syttyy miesvihaan tuosta vaan, koska ei ole koskaan elänyt ihmissuhteessa, jossa tehdään kompromisseja rakkaudesta. Tämä on vaarallisin naisryhmä. Dayana oli liian väsynyt välittääkseen, joten hän vain käänsi kylkeä ja alkoi nukkumaan.

Hän toivoi sydämensä pohjasta, että tyyppi älyäisi lähteä heti aamulla. Mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin ne tyypit, jotka jäivät roikkumaan koko aamupäiväksi. Jannen kuorsaus häiritsi Dayanan unta. Lisäksi se haisi pahalle. Dayanaa ällötti koko mies. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin häntä ällötti jokainen mies, jota hän oli pannut. Hän ei ollut koskaan nauttinut näistä yhden illan jutuista, eikä hän ollut koskaan seurustellut. Niin, hän oli 19 ja hän ei ollut koskaan seurustellut. Hän ei ollut seurustellut, sillä hän ei ollut löytänyt sellaista miestä, jota hän jaksaisi katsella yhtä iltaa pidempään.

Asia painoi Dayanaa, sillä hän olisi halunnut rakastua ja hän olisi halunnut seurustella. Hän ei vain voinut tyytyä vähempään, kuin jalat alta vievään suureen rakkauteen. Hän halusi miehen, joka saisi hänen vatsanpohjansa kihelmöimään ja joka voisi nostaa hänet toisiin sfääreihin.

Hän tiesi, että sellainen tunne oli olemassa. Hän tiesi, sillä hän tunsi sen unissaan. Unessa hän oli tuntenut polttavaa himoa ja riuduttavaa rakkautta. Hänen rakkaallaan ei ollut kasvoja, mutta silti Dayana näki hänet. Dayana näki hänen kasvonsa, mutta herätessä ne haihtuivat pois.

Ne muuttuivat sumeaksi, mutta silti hän tiesi. Hän tunsi miehen kasvot jossain syvemmällä, syvemmällä sielussaan Aamulla Dayana heräsi jyskyttävään tunteeseen ohimoillaan ja vatsassa kiertävään pahaan oloon.

Janne nukkui yhä hänen vierellään. Dayana nousi ylös ja käveli keittiöön. Hän joi lasillisen vettä ja jäi katsomaan ikkunasta ulos. Ulkona paistoi aurinko ja naapuritalojen lapset olivat pihalla leikkimässä. Dayana olisi halunnut olla yhtä vapaa ja huoleton. Pahaolo väänsi yhä hänen vatsassaan. Syöminen auttaisi, mutta ensin hän halusi päästä Jannesta eroon. Mun porukat on tulossa kylään, ne on ihan just täällä. Janne alkoi hitaasti kammeta ylös sängystä.

Dayana lähti keittiön puolelle keittämään kahvia, jotta Janne saisi pukeutua rauhassa. Dayana vietti krapulapäivää maaten sohvalla herkkujen ympäröimänä  katsoen elokuvia. Hän söi vuorotellen suolaista ja makeaa. Hän yritti keskittyä katsomaansa elokuvaan, mutta hänen mielensä harhaili.

Se harhaili haavemaailmassa, eroottisissa fantasioissa. Miksi seksi oli niin hyvää siellä muttei tosielämässä? Hän sulki silmänsä ja antoi lämpimän virran viedä Mies makaa hänen takanaan sohvalla ja suutelee Dayanan kaulaa.

Miehen kädet hyväilevät rintoja ja lantionkaarta. Polttava himo kuumottaa Dayanan sisällä. Mies osaa koskettaa häntä oikein, aivan kuin lukien Dayanan ajatukset ja toiveet.

Hän pitkittää kiusallisesti Dayanan nautintoa. Hän koskettelee Dayanaa kaikkialta muualta, kuin sieltä missä hän eniten kosketusta kaipaisi. Odotus vain lisää nautintoa ja juuri kun Dayanan olo on käymässä sietämättömäksi, hän sujauttaa kätensä tämän jalkoväliin. Hän hyväilee kevyesti alushousujen päältä ja jokainen hänen kosketuksensa lähettää sähköiskuja pitkin Dayanan kehoa. Dayanan silmät kostuvat nautinnosta. Lopulta mies löytäää tiensä alushousujen alle ja Dayanan sisään.

Hän saa Dayanan laukeamaan kerta toisensa jälkeen, kunnes Dayanan sydän hakkaa niin villisti ettei hän enää kestä. Lopulta mies häviää ja uni päättyy. Dayana makaa sohvalla sydän takoen. Hän on edelleen unen ja valveen rajamailla. Veri humisee hänen korvissaan. Hän tahtoo nousta ylös, mutta häntä väsyttää. Dayana oli jo varautunut kääntyilemään koko yön hikisenä lakanoissaan saamatta silmällistäkään lepoa. Se oli Dayanalle jo tuttu tunne, eikä vain krapulassa vaan muutenkin.

Monena yönä hän oli nähnyt villejä unia unelmiensa rakastajasta ja herännyt aamulla väsyneenä, kuoleman väsyneenä. Tulisiko hän tänä yönä? Hänen suutaan kuivaa ja hän käy keittiössä juomassa vettä. Hän menee takaisin sänkyyn ja makaa pimeydessä kattoa tuijottaen. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi. Kyyneleet tulvivat väkisin hänen silmiinsä ja hänen kurkkuaan kuristaa. Hän vihasi näitä valvottuja aamuyön tunteja. Hän tunsi olevansa ainut hereillä oleva ihminen nukkuvassa maailmassa, hän tunsi olevansa yksin, täydellisen yksin Päivisin hän ei ajatellut juurikaan yksinäisyyttään.

Hän piti huolen siitä, että päivisin hänellä ei ollut aikaa ajatella. Hän täytti elämänsä työllä paikallisessa vanhustentalossa, ystävillä ja harrastuksilla.

Viikonloput hän juhli Mintun kanssa. Ei häntä monesti edes kiinnostanut lähteä meluisaan baariin juomaan päätänsä kipeäksi ja kukkaroa tyhjäksi. Hän vaan ei tiennyt mitä muutakaan tekisi. Hän ei voinut kuvitellakaan jäävänsä yksin kotiin. Miehen joka veisi häneltä jalat alta, ja joka saisi hänet tuntemaan samoin kuin mies, jota hän näki unissa.

Joka viikonloppu hän joutui kuitenkin pettymään. Dayana makaa sängyllä ja katselee edessään seisovaa alastonta miestä. Mies on pitkä, hoikka ja sutjakan lihaksikas. Hänen tummat pitkät ja paksut hiuksensa laskeutuvat hänen olkapäilleen.

Miehen silmissä on vangitseva katse ja hänen suupielensä ovat kääntyneet hymyyn. Hänen hymyssään on jotain paholaismaista. Mies astuu lähemmäs ja Dayanan silmät lukittuvat miehen silmiin. Vihertävän siniset kirkkaat silmät Muu maailma katoaa ympäriltä Nuo silmät, nuo tutut silmät Dayana makaa sängyllään sydän villisti takoen. Hänen kehonsa on voimaton ja hänen mielensä on tyhjä.

Hän tuntee olevansa tyhjä kuiviin imetty kuori, mutta mies ei anna hänelle lepoa. Mies on jälleen Dayanan luona. Hän makaa Dayanan päällä ja hänen kasvonsa ovat Dayanan kasvojen yllä. Miehen vartalo tuntuu kuumalta ja hikiseltä. Hän katsoo Dayanaa syvälle silmiin ja pyyhkäisee hiustukon pois Dayanan kasvoilta.

Hän painaa kauniit täyteläiset huulensa Dayanan huulille ja suutelee tätä villisti. Suudelma on räjäyttää Dayanan tajunnan. Hän leikittelee, näykkii ja imee. Hänen suudelmansa laskeutuvat kaulalle ja siitä rinnoille. Hän suutelee niitä vuorotellen hellästi ja rajusti. Dayana hautaa kätensä miehen hiuksiin. Mies imee Dayanan nännejä ja työntää sormensa tämän sisään. Hän liikuttaa sormiansa suunsa tahdissa. Mies pitää yhä sormensa sisällä ja laskeutuu samalla nuolemaan Dayanaa. Dayanan koko keho värisee, hiki pisarat valuvat hänen ihollaan, kyyneleet nousevat silmiin ja sydän hakkaa haljetakseen.

Hänestä tuntuu ettei hän kestä enää, mutta hän tietää, että mies ei ole vielä lopettanut. Hän ei lopettaisi ennen kuin aamu valkenee. Mies työntyy Dayanan sisään ja alkaa naida tätä rytmikkäästi Miehen penis on kooltaan ja muodoltaan kuin tehty Dayanaa varten.

Se täyttää hänet kokonaan ja stimuloi juuri oikeita hermopisteitä jokaisella liikkeellä. Dayana saa räjähdysmäisiä orgasmeja kerta kerran jälkeen, hän saa kunnes anoo armoa Dayanasta tuntui, kuin hän heräisi joka aamu aina vain väsyneempänä. Hän oli väsynyt ja ärtyisä koko päivän. Hänen keskittymiskykynsä ja kiinnostus harrastuksia kohtaan väheni päivä päivältä.

Hän tunsi olevansa automaatiolla toimiva robotti, joka oli ohjelmoitu toimittamaan päivän askareet. Toisinaan hänestä tuntui kuin hän olisi oman itsensä varjo, joka vain seurasi vierestä hänen elämäänsä. Työ, ystävät ja harrastukset eivät enää antaneet hänelle nautintoa. Hän nautti enää vain siitä, kun hän sai olla uniensa miehen kanssa. Hän ei tarvinnut enää mitään muuta. Tänään on ne vaahtobileet! Eikä mulla ole rahaakaan. Et sä voi tehdä mulle ohareita nyt. Hei oikeesti, Sara ja Susannakaan ei pääse kun niillä on ne hemmetin sukujuhlat.

Mä olen perseaukinen ja mulla sattuu pää. Mä meinaan nyt nukkua univelat pois. Hän tuntee pienen piston omatunnossaan tehdessään Mintulle oharit, mutta hän ei aio välittää.

Hän kääntää musiikin täysille ja kaataa itselleen lasin punaviiniä. Hän tahtoo vain maata kynttilänvalossa, kuunnella musiikkia, sulkea silmänsä ja unelmoida Dayana makaa sohvalla rakkaansa sylissä siemaillen punaviiniä. Mies silittää Dayanan hiuksia ja lukee tälle rakkausrunoja. Kauniita ja traagisia runoja, jotka kuulostavat todella vanhoilta. Dayana tuntee miehen sydämen sykkeen kehoansa vasten ja hänet täyttää riuduttava rakkauden tunne.

Hän ei voi saada tarpeekseen tästä miehestä, hän tahtoisi päästä miehen ihon alle, koskettaa tämän sielua ja virrata hänen sisällään kuin veri, jota miehen sydän pumppaa. Hänestä tuntuu kuin mies olisi jo tehnyt kaiken tämän hänelle. Hänestä tuntuu kuin mies virtaisi hänen sisällään, hänen veressään, täyttäen hänestä jokaisen kolkan Ja hän tahtoo pitää miehen sisällään ikuisesti.

Ovikellon ääni saa Dayanan heräämään unelmistaan. Sen julma renkutus saa miehen katoamaan ja lämmin hyvän olon tunne poistuu Dayanan sisältä jättäen tilalle kylmyyden. Daynana nousee hiljaa ylös ja hiipi ovelle.

Hän katsoo ovisilmästä ja näkee Mintun seisovan käytävässä valkkari pullo kädessään. Ovikello soi uudestaan ja vaativammin.

Dayana huokaisee syvään ja avaa oven. Dayana vain katsoo häntä hämmentyneenä. Minttu kävelee suoraan olohuoneseen ja kääntää hiljaa soineen musiikin täysille. Dayana istuu sohvalle huokaisten. Minttu istuu Dayanan viereen ja kaataa heille lasilliset. Sitten lähdetään baariin etsimään sulle mies! Dayana istui jälleen baarissa ja katseli humalaisilla silmillä sumuista tanssilattiaa. Minttu flirttaili baaritiskillä jonkun jätkän kanssa.

Dayana ei tahtonut olla siellä, hän tahtoi lähteä kotiin. Häntä ahdistavat muut ihmiset ja lujaa soiva huono musiikki. Hän joi lisää, vaikka oli jo todella humalassa.

Ympäristö alkoi menettää merkityksensä ja se tuntui haihtuvan pois. Hänestä tuntui aivan kuin joku tai jokin vetäisi häntä irti nykyhetkestä ja todellisuudesta. Minttu oli tullut istumaan hänen viereensä ja puhui hänelle, mutta hän ei pystynyt enää keskittymään. Hän ei edes kuullut koko Minttua. Hän tahtoi vain kotiin rakkaansa luo. Dayana ei enää itkenyt yksinäisyyttään, eikä kaivannut elämäänsä toista miestä.

Kuinka hän edes olisi voinut rakastaa toista miestä!? Toisinaan Dayanasta tuntui, että hän leijaili seitsemännessä taivaassa ja toisinaan hän paloi helvetissä, jossa polttivat intohimon liekit.

Hän tiesi, ettei hän voisi kertoa tästä rakkaudesta kenelleekkään, ei edes Mintulle. Ei kukaan ymmärtäisi kuitenkaan. Dayana koki olevansa etuoikeutetussa asemassa, sillä hän ymmärsi. Tämä kaikki oli hänelle totisinta totta, eikä kukaan voisi ottaa sitä häneltä pois.

Dayanan voihke kaikuu hänen kaksiossaan, hänen rakastellessa taas salaisen rakastajansa kanssa. Mies saa koko hänen kehonsa ja tajuntansa räjähtämään kerta toisensa jälkeen. Hänestä tuntuu, kuin hän hajoaisi pieniksi atomeiksi, jotka leviävät kaikkialle huoneilmaan. Hän näkee oman itsensä värikkäinä ilmassa leijuvissa hiukkasissa. Hän tuntee voimiensa uupuvan. Mies hengittää häntä sisäänsä.

Aamu koittaa ja mies on poissa. Ainut mitä hänestä on jäänyt jäljelle, on sumea muistikuva hänen kasvoistaan Dayanan aivoissa. Dayanan olo on tyhjä. Häntä väsyttää, eikä hänellä ole pienintäkään halua nousta sängystä. Hänestä tuntuu, kuin hänen sisällään olisi ontto tyhjiö. Hän sulkee silmänsä ja jää sänkyyn makaamaan. Miksi nousta ylös, sillä pian siellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniit, hän ei ole ennen nähnyt niitä niin selvästi.

Nyt hän näkee ne täysin kirkkaana ja todellisena. Tummat lievästi kihartuvat hiukset, kirkkaat sinisen vihreät silmät Dayana sivelee kädellään miehen kasvoja. Mikä sun nimi on? Tiesit vastauksen jo sisimmässäsi,eikö niin? Oletko sä olemassa vai olenko mä keksinyt sut? He olivat nyt yhdessä yöt ja päivät. Dayana ei halunnut viettää enää sekuntiakaan ilman Danielia. Dayana ei mennyt töihin, ei harrastuksiin eikä tavannut ystäviään.

Hän ei tarvinnut enää mitään eikä ketään, paitsi Danielia. He olivat sulautuneet toisiinsa ja he olivat yksi kokonainen ihminen. Dayana ei tiennyt Danielista juuri mitään, mutta se ei haitannut häntä.

Hän uskoi silti tuntevansa Danielin. Daniel ei kertonut itsestään mitään, mutta hän puhui paljon rakkaudesta ja Danielin rakkaudenvuodatukset olivat hunajaa Dayanan raastetulle itsetunnolle. Sun rakkautes armoo polttaa.. Daniel katsoi häntä lämpimästi ja sanoi: Sanoinko mä jotakin väärin? Uskotko sä taivaaseen tai helvettiin? Tulisitko sä mun perässä helvettiin? Daniel käänsi katseensa pois, jottei Dayana näkisi hänen verisiä kyyneleitään.

Daniel oli aiemminkin maannut ihmisen tytärten kanssa, sillä hän piti heitä kauniina. Hän oli maannut heidän kanssaan, käyttänyt hyväksi heidän inhimillistä elinvoimaansa ja sitten hylännyt nämä. Hän ei ollut koskaan rakastanut heitä. Hän ei edes tiennyt pystyisikö hän vielä rakastamaan, mutta nyt hänestä tuntui siltä. Hänestä tuntui, että hän rakasti Dayanaa. Ensimmäistä kertaa tuhansiin vuosiin hän tunsi katumusta ja inhimillistä heikkoutta. Hän oli tuntenut vihaa, surua, epätoivoa ja kaipuuta takaisin valoon, mutta ei koskaan katumusta.

Hän katui, että oli rakastunut ihmiseen, sillä ihminen tulisi kuolemaan. Pystyisikö Daniel viemään hänet helvettiin? Hän tiesi ettei ihminen voisi elää siellä, ei ihminen kuulu sinne. Pystyisikö hän sitten antamaan Dayanan kuoleman erottaa heidät? Daniel tarvitsi aikaa miettiä asiaa ja hän jätti Dayanan muutamaksi päiväksi yksin. Hän tapasi kaltaisiaan ja lankeamattomia. Hän kertoi kaltaisilleen tilanteestaan, mutta heistä kukaan ei ollut kokenut vastaavaa.

He väittivät etteivät he voi rakastaa, saatikka sitten rakastaa ihmistä! Ihmistä, joka oli korotettu heidän yläpuolelleen ja jolle oli annettu heiltä evätty lahja. Ihminen ei ansainnut sitä eikä ihminen ansainnut rakkautta. Danielin kaltaiset olivat sitä mieltä, että ihminen kuului helvettiin, jossa hänet asetettaisiin heidän alapuolelleen. Niinhän sen olisi pitänyt alusta asti olla! Lankeamattomat olivat eri mieltä. Heidän mielestään ihminen ei kuulunut helvettiin ja Danielin pitäisi unohtaa ihminen.

Daniel tiesi ettei hän voisi enää koskaan kuulua lankeamattomien joukkoon, mutta yllättäen hän ei enää halunnut olla tekemisissä kaltaistensa kanssa. Hän palasi Dayanan luo maahan. Mun on ollut ikävä sua. Mä luulin,että sä olet hylännyt mut. Sä et tiedä kuka mä olen. Sä et edes tiedä olenko mä todellinen vai oletko sä keksinyt mut, mutta mä voi kertoa että olen todellinen. En tiedä miten tulet reagoimaan, mutta en voi enää salata sitä sulta. Miä sun nimi on oikeasti?

Siitä on kauan aikaa kun mulla on ollut nimi. Kuinka vanha sä sitten olet ja miksi ihmeessä sulla ei muka ole enää nimeä? Maailman aamuhämärästä lähtien, mutta silloin olin erillainen. En ollut tämän maailman asukas. No en nyt sentään, mutta yksi langenneista. Hermiel oli mun nimi silloin kun asuin Eedenissä.

Elämä siellä oli ihanaa kunnes ihminen saapui ja sota syttyi. Kaikki alkoi ihmisestä ja siitä, kun Eedenin valtias esitteli meille ihmisen ja käski kumartamaan häntä. Osa kumarsi, mutta Lucifer ei suostunut, sillä ihminen oli luotu vasta meidän jälkeemme ja ihminen on heikompi.

Valtias kuitenkin suosi ihmistä, sillä hän oli tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen. Lucifer suuttui tästä ja tahtoi kaapata valtaistuimen. Hän tahtoi uudeksi Eedenin valtiaaksi ja osa meistä, myös minä, taistelimme hänen puolellaan. Me kuitenkin hävisimme sodan ja meidät ajettiin alas Eedenistä.

Emme olleet enää mitään. Vaelsimme tyhjässä avaruudessa monia vuosia, kunnes päätimme tulla maahan. Emme kuitenkaan voineet olla maassa kuin pieniä aikoja kerrallan ja meidän oli aina palattava vaeltamaan autioissa avaruuksissa. Tätä jatkui useita vuosia, kunnes ymmärsimme ihmisten olevan avain tähän maailmaan.

Meidän tarvitsi vain löytää ihminen, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja pystyimme hänen kauttaan jäämään. Ymmärsimme myös, että täällä me voisimme hallita ihmistä ja ihminen olisi meidän alapuolellamme. Sä päästit mut luoksesi ja sä tarvitsit mua, niin kuin mäkin sua. Et ole ensimmäinen, mulla on ollut useita ihmisrakastajia, mutta kukaan ei ole koskaan merkinnyt mulle mitään Tämä kaikki kuulostaa niin uskomattomalta! Miksi sä menit siihen sotaan mukaan? Osa vihaa ihmisiä enemmän ja osa vähemmän.

Minä vihaan joitakin ihmisiä, sillä seurattuani ihmiskuntaa vuosituhansien ajan, olen huomannut että te olette melkein pahempia kuin me. Te kohtelette toisianne ja tätä maailmaa todella huonosti. Teitäkin on kuitenkin monenlaisia, eivätkä kaikki ole pahoja.

Sä et ole paha, Dayana, en mä vihaa sua. Mä tarvitsen sua ihan yhtä paljon, kuin säkin mua. Enkä mä halua hallita suo. Mä haluan, että sä olet mun kanssa omasta vapaasta tahdosta. Mä luulin kaikkia niitä tarinoita vaan saduksi. Ei kai sulla olisi mitään syytä valehdella mulle ja sun tarinasi on liian uskomaton ollakseen keksitty.

En ole enää Hermiel. Sä olet ainut tällä hetkellä. Se kuulostaa varmasti susta hurjalta, mutta muista, että mä olen elänyt kauan. Muistan ne, joista pidin eniten.

En mä niitä kuitenkaan rakastanut, niin kuin jo kerroin. En tiedä osaanko enää rakastaa, mutta tahdon osata. Oletko sä valmis luopumaan tavallisesta elämästä mun takia? Mä en usko, että olet, joten mulle on ok, jos sä haluat hankkia aviomiehen ja lapsia.

Mä voin silti käydä tapaamassa sua. Daniel ei ollut edelleenkään varma siitä, että pystyikö hän rakastamaan. Hän ei ollut varma oliko hänellä enää omatuntoa, mutta jokin ei tuntunut oikealta. Hän tiesi koituvansa Dayanan tuhoksi. Hän ei ollut kertonut Dayanalle koko totuutta. Hän ei ollut kertonut, että kaikki hänen ihmisrakastajansa kuolivat nuorena. He kuolivat, sillä Daniel kulutti heidät loppuun. Hän imi tahtomattaankin ihmisestä elinvoimaa. Hän sai heidät tuntemaan sellaista kiihkoa, rakkautta ja kaipuuta, että kynttilän tavoin he paloivat loppuun.

Heidän elämänlankansa katkesi kesken. Osalla oli ollut aviomies ja lapsia. Daniel kävi mielessään läpi niin monta naista kuin muisti. Hän pääsi kuuteensataan asti. Osa oli väkisinkin unohtunut. Hän tulisi kuitenkin vielä näkemään kaikki nämä naiset, sillä he olivat kuollessaan Danielin omia.

He tulisivat viettämään ikuisuutensa Danielin kanssa, mutta siitä ikuisuudesta ei tulisi kaunis. Daniel katsoi itseään peilistä. Hän katsoi kasvoja, jotka oli valinnut Dayanaa varten. Ne olivat kauniit, mutta ne eivät olleet hänen omansa.

Hän ei tahtonut näyttää Dayanalle omia kasvojaan, sillä ne olivat rujot. Ne olivat hirviön kasvot. Hän ei tiennyt vastausta. Hän tiesi kuitenkin, että kauniista naamarista huolimatta, hirviön kasvot olivat yhä läsnä. Ne olivat naamarin alla, eikä hän koskaan voisi peittää niitä itseltään.

Hän oli tahtomattaankin hirviö. Lentäessään avaruudessa hän ei pitänyt naamaria, sillä siellä hän pystyi näyttämään todelliset kasvonsa. Helvetissä ei kukaan pystynyt pitämään naamaria, vaan siellä jokainen joutui paljastamaan todelliset hirviön kasvonsa; niin ihmiset kuin demonitkin.

Naamari alkoi tuntua raskaalta Danielin kasvoilla. Hän lähti kohti aikaa ja paikkaa, jossa hänen ei tarvinnut piiloutua. Kohti paikkaa, jossa hän sai olla oma hirviönkasvoinen itsensä. Hän lensi autioon avaruuteen kaltaistensa joukkoon ja päätti ettei hän tulisi maahan vähään aikaan. Hän vaelsi pimeässä avaruudessa, vapaana mutta sidottuna ja siellä hän tulisi vaeltamaan kunnes oli aika palata rikinkatkuiseen kotiin, tuhannen rakastajattaren syliin, ilman naamioita.

Dayana ei enää koskaan nähnyt rakastajaansa. Hän odotti yö toisensa jälkeen, kunnes toivo alkoi hiipua pois. Hän tiesi ettei hän tulisi näkemään Danielia enää koskaan. Danielin kasvot säilyivät hänen mielessään kirkkaana joitakin vuosia, mutta alkoivat lopulta haalistua pois.

Kuitenkin öinä, joina Dayana seisoi ikkunan edessä katsellen pimeää taivasta, jossa hohtivat miljoonat pienet valot, hän saattoi nähdä Danielin kasvot. Ne kasvot heijastuivat avaruudesta hänen ikkunalasiansa vasten, mutta ne kasvot olivat hirviön kasvot.

Lähettänyt Anethema klo 5. Pienen tauon jälkeen tarjoan teille uuden tarinan nimeltä "Kreivitär". Tarina perustuu Unkarilaisen kreivitär Erzebeth Bathoryn elämään. Olen hieman muutellut nimiä ja yksityiskohtia, mutta muutoin tarina seuraa melko uskollisesti kreivittären elämänvaiheita. Kreivitär Nainen katsoi itseään peilistä, tämä nainen oli vaaleahiuksinen ja hänen ihonsa oli kermanvaalea.

Hiustensa vaaleudesta hän sai tosin kiittää toistuvia vaalennuskäsittelyjä ja kasvonsa hän varjeli tarkoin auringonvalolta, sekä käytti lukuisia eri voiteita.

Hänen vaaleat kiharansa oli koottu korkealle hänen otsansa ylle ja niissä oli helmikoristeita. Hänen kalpeilta kasvoiltaan loisti kirkas silmäpari ja punatut huulet. Totta puhuen, Elisabetin tullessa tähän maailman, hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen. Hän muistutti ennemminkin metsään syntynyttä susilasta, kuin hoviin syntynyttä kreivitärtä. Silmät peilissä todistivat sen; hän tahtoi haalia, mutta ei tohtinut koskettaa. Hän tahtoi elää muttei olla elossa, hänen verenhimonsa oli sen seurausta.

Hän ei kuitenkaan elänyt haavemaailmassa, tavallisen elämän huolet ja ahdistukset koskettivat myös häntä; toistuvat askareet, turhamaisuus, avioelämä ja konfliktit perhesuhteissa. Kaiken tavanomaisen ahdistuksen pohjalla piili vielä pimeämpi, julmempi ja synkempi virta, joka muistutti olemassa olostaan ja yritti lakkaamatta nousta pintaan. Hänellä oli perinteisesti aviomies ja lapsia, joiden kohtalosta Elisabet kantoi huolta; aivan kuin kuka tahansa äiti, hän tahtoi lapsilleen parasta. Karpaattien vuoristo ja Dacian villi luonto ympäröivät heidän linnansa, yhden niistä kuudestatoista.

Muinainen Dacia oli edelleen pakanallinen maa ja se oli kaksi vuosisataa jäljessä länsimaalaista Eurooppaa. Siellä hallitsi salaperäinen jumalatar Mielliki, jonka johtamana Elisabet hallitsi metsän voimia ja kansaansa. Vain vähän matkaa länteen sijaitsi vuori nimeltä Nadan, jossa asui muinainen Isten, jonka apuun Elisabet myös turvasi.

Taikauskon värittämässä Karpaattien vuoristossa asui myös erityinen paholainen nimeltä Ördög, jonka apureina toimivat noidat, koirat ja mustat kissat. Vuoristossa uskottiin edelleen luonnossa asuviin suuriin henkiin ja keijuihin. Niistä tunnetuimmat olivat Delibab, kuu-keiju ja tuulen henki sekä vesiputouksen neitsyt, joka kampaili vetisiä hiuksiaan.

Suurten mäntyjen ja kuusten muodostamissa ringeissä, näitä olentoja edelleen palvottiin. Totta tai ei, yhä kerrottiin tarinoita susista, lohikäärmeistä ja vampyyreista, jotka asuivat metsän siimeksessä; ja joita velhot ja noidat kutsuivat avukseen.

Mustaa taikuutta harrastettiin alituiseen ja metsässä kerrottiin ratsastavan henkiä, jotka eivät tunteneet pelkoa tai katumusta. Siellä, noituuden pesässä ja Unkarin kruunun varjossa, syntyi Elisabet. Hän ei tavallisen naisen tapaan tuntenut pelkoa pimeää tai hirviöitä kohtaan. Hänessä itsessään asui hirviö, se asui hänen suurten tummien silmiensä syvyyksissä.

Elisabet oli saanut syntyä aateliseen perheeseen ja hän oli saanut mitä parhaimman koulutuksen: Hänen vanhempansa tahtoivat hänen saavuttavan suuria. He eivät aavistaneet, mitkä suuret vastakkaiset voimat jo hallitsivat Elisabetin elämää.

Elisabetin äiti ei ollut koskaan ollut kiinnostunut henkimaailman asioista ja hänen jalkansa olivat tukevasti maanpinnalla. Elisabetin isä kuoli tytön ollessa kymmenenvuotias ja siitä eteenpäin Elisabet oli virallisesti luvattu Ferenz Nadasdyn vaimoksi. Hänen äitinsä oli nyt yksin ja hänelle jäi vielä kaksi tytärtä naitettavaksi. Elisabetin äiti kuoli vuosia myöhemmin ja jätti lapsilleen hulppean omaisuuden. Elisabetilla riitti maallista mammonaa äitinsä perinnön sekä aviomiehensä rikkauden puolesta.

Elisabet uskoi vakaasti omiin oikeuksiinsa ja omaan vaikutusvaltaansa, sekä maalliseen että mystiseen. Hän uskoi miesten olevan voimattomia hänen yrtti- ja veritaikojaan vastaan. Muut naiset eivät olleet mitään verrattuna häneen, sillä hän oli sekä siniverinen että villi.

Jos hän vain olisi ollut aidosti onnellinen, kaikki olisi mennyt toisin. Elisabetin kaltaisen naisen kanssa ei voi tehdä muuta, kuin palvoa häntä kaukaa. Metsien mahdikkain velhotar näytti Elisabetille maailman, jolla ei ollut mitään yhteistä tavallisen miehen tai naisen kanssa.

Elisabet halusi osansa tuosta tavallisesta maailmasta ja silloin hänen ajatuksensa kääntyivät nuoriin naisiin. Nuoruuteni tulee jatkumaan sen kautta. Elisabet oli syntynyt erikoisten tähtien alla, ja astrologit uskoivat hänen kohtalonsa olleen sinetöity, jo hänen syntymästään lähtien. Hänen verenhimoisen sadisminsa sanottiin johtuvan kuusta, joka oli Marsin ja Merkuriuksen pahansuovan vaikutuksen alla.

Hänen kauneutensa sanottiin johtuvan Venuksen ja Saturnuksen suhteesta toisiinsa. Se ei oikeastaan ollut runokirja eikä loitsukirja; silti se oli omistettu kuulle, joka asutti yötaivaan ja oli sekä hyvien että pahojen maahan koskevien vaikutusten takana. Kirjassa kerrottiin kuun ja auringon suhteesta toisiinsa, sekä planeettoihin, jotka ympäröivät niitä. Kuun kerrottiin olevan feminiininen, kuten hellä äiti maakin. Se ei selvästikään ollut tämä kuu, jonka alla Elisabet syntyi; vaan pikemminkin se, joka saa miehen muuttumaan pedoksi.

Sitä kuuta Elisabet ihaili yksinäisillä kävelyillään metsään, jossa hän asettui Lady Dianan, itse kuun suojaavan kuvun alle. Elisabetin haalea, tuhoisa tähti, joka haalisti verhot ja tuhosi kaiken koskettamansa, joka tuhosi sadot ja tappoi karjan, johdatti Elisabetia yön pimeimpinä tunteina. Johdatti läpi metsän, jossa liikkuivat sen vaikutusten alla syntyneet pedot; sudet, lepakot, saalistaja linnut, hiiret, rotat ja Elisabet.

Elisabet kulki kalpea kasvoisena ja suden hampaisena melankolian mustassa valossa. Se melankolia oli rutto, joka sairastutti Elisabetin hysteerisen mielen, johon oli sekoitettu suuri annos julmuutta.

Elisabetia ympäröivä maailma oli täynnä luksusta ja yltäkylläisyyttä, siinä missä hulluutta ja ahneuttakin. Elisabetin äärimmäinen narsistisuus esti häntä juurtumasta ympäröivään maailmaan. Kenties kohtaamiset velhottaren mökissä , palavien belladonnan lehtien kitkerässä käryssä, johdattivat hänen lopullisesti villiin ja alkukantaiseen maailmaan, jonka kaipuu paloi hänen silmissään.

Elisabet tahtoi kulkea omaa polkuaan. Hän ei tuntenut katumusta eikä empatiaa. Hän ei koskaan Gilles de Raisin tavoin, kierinyt omatunnon tuskissaan rikostensa jälkeen.

Hän ei itkenyt eikä hän rukoillut anteeksiantamusta. Hänen hulluutensa oli hänen syntymäoikeutensa. Hän ei muuttanut mieltään edes elämänsä viimeisinä vuosina, jolloin hän joutui kärsimän nöyryytyksensä. Elisabetin maallinen elämä oli täynnä tanssiaisia ja muodollista seurustelua seurapiirien kerman kanssa. Pysyäkseen itsevarmana, Elisabetin oli jatkuvasti kuultava ulkonäkönsä ylistystä.

Hän osti jatkuvasti uusia iltapukuja ja vaihtoi mekkoaan arkipäivisinkin viisi kertaa päivässä. Hän kulutti useita tunteja päivässä istumalla suuren peilinsä edessä ja ihaillen kauneuttaan. Hän arvosti vain feminiinistä kauneutta. Hänellä oli sadististen taipumustensa lisäksi vahvoja homoseksuaalisia taipumuksia. Hän ei nauttinut suorittaessaan aviollisia velvollisuuksiaan miehensä kanssa.

Hänellä oli vain julmia ja epäluonnollisia haluja, joita hän toteutti palvelusneitojensa kanssa. Hänen sotilas aviomiehensä palatessa kotiin taistelujen väillä, Elisabet tunsi olonsa huomioiduksi, mutta myös häirityksi. Hän otti miehensä vastaan kerta toisensa jälkeen aina vain kalpeampana ja kauniimpana.

Hänen miehensä ollessa kotona linnassa vallitsi erillainen tunnelma, sekä koti-elämet että palvelusväki ilahtuivat suuresti isännän tullessa kotiin. Ferentz, isäntä itse, ilahtui aina nähdessään kauniin vaimonsa, mutta häntä huolestutti Elisabetin kalpeus. Pian Ferentz kuitenkin unohti huolensa hukuttamalla ne viiniin ja lihallisiin iloihin. Elisabet suoriutui aviollisista velvollisuuksistaan mainiosti, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla.

Hänellä oli toinen elämä ja hän kaipasi sitä. Hänen mielensä oli kiusattu ja hän alkoi saada päänsärkykohtauksia. Kohtaus saattoi iskeä milloin vain ja silloin hänen palvelijattarensa valelivat hänen ihoaan kostutetuilla sienillä ja juottivat hänelle yrttijuomaa. Yksikään lääkäri ei löytänyt syytä tai parannuskeinoa kohtauksille. Elisabetilla itsellään oli oma mielipiteensä asiasta. Hän tunsi verensä polttavan ja kiehuvan hänen suonissaan.

Hän tunsi veressään vaikuttavat julmat voimat, jotka olivat vastuussa hänen erityislaatuisesta sensuaalisuudestaan ja verenhimostaan. Veren pistävä haju, joka leijui hänen linnansa uumenissa sijaitsevissa kidutuskammioissa ei saanut häntä voimaan pahoin vaan päinvastoin. Omassa makuukamarissaan hän poltti lampussa öljyä ja jasmiinia, mutta noina öinä, jolloin hänen miehensä oli poissa, huoneessa leijui tuoreen veren tuoksu.

Veren, joka oli vuotanut hänen kamarineidoistaan, hänen purressaan ja viiltäessään heitä. Hänen veressään vaikuttavat pimeät voimat olivat muuttuneet osaksi hänen persoonaansa. Hän tunsi rikoksensa oikeutetuiksi, sillä ne tuottivat hänelle mielihyvää ja hänen mielihyvänsä oli muiden ihmisten yläpuolella. Hän halusi naisensa nuorina ja kauniina, sekä hoikkina ja pitkinä. Elisabet eli miehensä poissa ollessa täysin feminiinisessä maailmassa.

Linna kuhisi nuoria palvelustyttöjä, joukossa oli myös muutama kypsempi naisihminen. Elisabet ei suorittanut veritekojaan yksin, häntä avusti muutama luottonainen. Nämä naiset veivät leipää ja vettä linnan salaisiin pimeisiin kolkkiin, jossa alastomat nuoret naiset seisoivat kahlittuina. Jokaisessa Elisabetin omistamassa linnassa oli hänen erityislaatuisille harrastuksilleen suunnitellut tilat. Vaikka Elisabetin mielihalut kohdistuivat lähinnä naisiin, oli hänellä lyhyt seksisuhde nuoren maanviljelijän kanssa.

Elisabet tuli raskaaksi miehelle, mutta hän keskeytti raskauden myrkyllisillä yrteillä. Hän valehteli kamarineidoilleen olevansa sairastunut, jotta asia ei koskaan kiirisi hänen miehensä korviin. Elisabetin oli suojeltava kunniaansa kaikin keinoin, Hän päätti suhteen maanviljelijän kanssa heti tapahtuman jälkeen. Elisabetin eroottinen sadismi kohdistui vain naisiin, miesten kanssa hän ei koskaan harrastanut mitään erikoista, eikä hän koskaan fantasioinut miehistä.

Hän harrasti ihan tavallista sukupuoliyhdyntää miesten kanssa, josta hän ei saanut lainkaan nautintoa. Usein oltuaan miesten kanssa, hän koki olonsa tylsistyneeksi ja pian hän kutsuikin jonkun palvelusneidoistaan huoneeseensa. Hän antautui haluilleen ja työnsi palvelusneidon kynsien alle neuloja, kunnes nämä huusivat tuskasta. Toisinaan toisenlainen mielihalu sai hänet valtaansa ja hän poltti palvelustytön sukupuolielimiä kynttilällä.

Hänen rikoskumppaninsa Dorco ja Illona pitivät uhria paikoillaan Elisabetia varten. Kidutusten välissä Elisabet kulki hermostuneena ympäri huonetta ja raivosi.

Hänen kumppaninsa jakoi hänen mielenvikaiset fantasiansa ja yhdessä heidän luovuutensa pääsi valloilleen. Julmia mielitekojaan tyydyttäessään he keksivät repiä kiduttamansa naisen rinnat riekaleiksi. Näyttämönä näille hirvittäville teoille toimi syrjäinen linnan huone, mutta siitä huolimatta he tulivat ajoittain nähdyiksi.

Näkijänä toimi usein piika, joka sattui kulkemaan huoneen ohi tai palveluspoika, joka oli toimittamassa askareitaan. Silminnäkijät katsoivat kauhistuneena toiseen suuntaan ja puhuivat näkemästään vasta vuosia myöhemmin oikeudenkäynnissä. Elisabet kyllästyi lopulta rikoskumppaniinsa ja jatkoi yksin. Toisinaan piika tai palveluspoika löysi luurangon linnan maanalaisilta käytäviltä, mutta ei uskaltanut hiiskua siitä sanaakaan.

Dorco ja Illona vastasivat ruumiiden hävittämisestä ja yleensä he hautasivat ruumiit puutarhaan, sillä he uskoivat ruumiiden tuovan onnea ja hedelmöittävän maaperän.

Linnaa ympäröivässä puutarhassa kukoistivat erilaiset hedelmäpuut, marjapensaat ja kauniit kukkaistutelmat. Elisabet rakasti kauneutta ja vaati sitä myös elinympäristöltään. Hänen linnansa olivat sisältäpäin viimeisenpäälle sisustettuja. Hänen huonekalunsa olivat tummasti verhoiltuja ja niitä ympäröivät massiiviset paikallisen puusepän muotoilemat puiset reunat. Seinät olivat täynnä kuuluisia maalauksia ja kauniita tummia seinäkankaita.

Verhot olivat kalleinta karmiininpunaista silkkiä mitä Unkarista löytyi. Elisabetin makuuhuoneessa karmiininpunaista silkkiä oli käytetty verhojen lisäksi myös päiväpeitteeseen ja sänkyparven verhoiluun. Makuuhuoneessa oli kaksi takkaa ja se oli linnan lämpimin huone. Elisabet nautti öistä, jotka hän sai viettää makuuhuoneessaan yksin.

Ajoittain hänen oli kuitenkin jaettava pyhättönsä miehensä kanssa. Ferenzin saapuessa Elisabet katsoi miehensä tummaa pitkää partaa, tummia suuria silmiä ja tummunutta ihoa.

Hän ei pitänyt miestään viehättävänä,moni nainen olisi varmasti asiasta eri mieltä. Ferenz oli hyvin maskuliininen. Hänen kasvonpiirteensä olivat komeat, hän oli pitkä ja lihaksikas, mutta Elisabetilla oli silmää vain feminiiniselle kauneudelle. Hän piti miehiä epäeroottisina ja rujoina. Miehet haisivat hieltä ja olivat likaisia. He ahmivat ruokansa ahneesti ja he olivat karkeita.

Elisabetin oli kuitenkin annettava Ferenzille, mitä tämä halusi, mutta onneksi Ferenz antoi jotain vastalahjaksi. Se oli Ferenz, joka opetti Elisabetin rankaisemaan laiskoja palvelijattaria polttamalla öljyttyä paperinpalaa näiden varpaiden välissä. Ferenz käytti samaa rankaisumenetelmää sotilaidensa kanssa, mutta muutoin hänellä ei ollut sadistisia taipumuksia, eikä hän koskaan nauttinut teoistaan. Ferenz oli tietoinen hänen vaimonsa kovista menettelytavoista palvelijoidensa kanssa, mutta hän ei kokenut tehtäväkseen puuttua asiaan.

Kerran hän näki kävelyllä ollessaan puutarhassa puuhun sidotun alastoman palvelustytön. Tytön vartalo oli sivelty hunajalla ja hänen silmistään valui kyyneleitä. Hunaja oli houkuttanut paikalle muurahaisia, mehiläisiä ja kärpäsiä, jotka lähes peittivät tytön vartalon. Ferenz kysyi asiasta vaimoltaan ja tämä selitti palvelustytön varastaneen hedelmiä. Ferenz hyväksyi vaimonsa selityksen,eikä hänellä ollut halua puuttua vaimonsa puuhiin. Elisabet itse piti tekoaan huvittavana.

Ferenz rakasti ja kunnioitti vaimoaan, mutta samalla myös pelkäsi tätä. Tämä suuri soturi vaistosi kauniissa vaimossaan jotain sellaista voimaa ja vahvuutta, jota vastaan hänen karski sotilaanvoimansa ei tehonnut.

Mikä se voima oli, sitä Ferenz ei osannut sanoa. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että hänen lastensa äiti vietti päivänsä velhottaren luolassa tehden talismaaneja ja lukien merkkejä mustan kukon verestä. Ferenz ei ollut tietoinen edes siitä, että heidän makuuhuoneessaan oli eläinten luita, sarvia ja erillaisia jauhettuja yrttejä. Ferenz tiesi vain sen, että hän aikoi nauttia jokaista hetkestä, jonka sai olla kauniin vaimonsa kanssa ennen uuteen sotaan lähtöä.

Seuraavasta sodasta turkkilaisia vastaan tulisi pitkä. Elisabet tunsi olonsa ikävystyneeksi. Hän osasi kyllä lukea ja kirjoittaa, mutta harvat kirjat löysivät tiensä näin syrjäiseen maahan. Ainoat kirjat, jotka sallittiin linnaan olivat psalmeja ja virsiä tai sodasta kertovia kirjoja.

Elisabet ei ollut kiinnostunut niistä. Niinpä Elisabet vaihtoi asuaan ja korujaan nyt jopa kuudesti päivässä. Joka aamu hän maalautti kasvonsa huolella ja hänen joka iltaisiin kauneusrituaaleihinsa kului aikaa. Hänen kylpyhuoneensa oli täynnä erilaisia yrttejä ja voiteita. Hän kärsi edelleen päänsärkykohtauksista ja sellaisen iskiessä, hän oli vuoteenomana koko päivän. Ollessaan pedissään hän ympäröi itsensä palvelijoilla ja pyysi tyttöjä tulemaan lähemmäksi, jolloin hän iski hampaansa näiden pehmeään lihaan.

Kuunnellessaan uhriensa tuskan huutoja, hänen oma kipunsa hälveni. Osa palvelustytöistä oli epätoivossaan kertonut Ferenzille Elisabetin julmuuksista, mutta Ferenz ei tahtonut kuulla asiasta. Hän ei tahtonut Elisabetin ja palvelustyttöjen välisiä asioita omaksi murheekseen. Hän oli hyväksynyt puuhun sidotun tytön ja hän vain kohautti hartioitaan kuullessaan puremisesta ja kynsien alle työnnetyistä neuloista. Hän vietti niin suuren osan ajastaan taistelukentillä poissa vaimonsa luota, että kotona ollessaan hän tahtoi nähdä vain vaimonsa kauneuden.

Ollessaan sotimassa hän lähetti vaimolleen lemmenkirjeitä, joihin tämä vastasi kunnioittavasti. Elisabetin kirjeet antoivat hänelle voimaa ja hän todella rakasti vaimoaan. Hän ei tahtonut nähdä vaimonsa pimeää puolta. Hän nautti saadessaan esitellä kaunista vaimoaan tanssiaisissa ja illalliskutsuissa, joihin heidät usein kutsuttiin.

Elisabetin jäädessä kotiin, oli Ferenzin edustettava yksin ilman kaunista vaimoaan. Miehensä ollessa sotimassa Elisabet ei koskaan osallistunut sosiaalisiin tapahtumiin.

Hän oli kotona linnassaan, vankina lumotussa piirissään. Hän uneksi elämästä, mutta ei elänyt Elisabetin pahasta maineesta huolimatta jono uusia palvelustyttöjä saapui linnaan iloisesti laulellen. Tytöt olivat kauniita blondeja, joilla oli ruskettunut iho. Tytöt olivat tietämättömiä ja osasivat hädin tuskin kirjoittaa omat nimikirjaimensa. Tytöt olivat kotoisin köyhästä kylästä, jossa ihmiset olivat typerämpiä ja oppimattomampia kuin viereisissä kylissä.

Elisabetin värvääjän ei ollut tarvinnut luvata tyttöjen isille kuin uusi päällistakki, kun nämä jo luopuivat ilomielin tyttäristään. Elisabetin värvääjänä toimi ruma kyttyräselkäinen poika nimeltä Urvari. Hän oli ollut Elisabetin palveluksessa pitkään ja oli onnistunut värväämään Elisabetille tusinoittain uusia palvelusneitoja lähikylistä. Hän oli Elisabetin luottopalvelijoita. Elisabetin uskollisin naispalvelija taas oli Illona, joka täytti Elisabetin jokaisen toiveen.

Hän kantoi Elisabetillle sänkyyn rohtoja päänsärkyyn ja saattoi palvelustyttöjä Elisabetin sängynvierustalle purtavaksi. Illona oli suurikokoinen ja karun näköinen nainen, jota ei hyvällä tahdollakaan voisi sanoa kauniiksi ja sama päti Dorcoon.

Kenties juuri heidän epäviehättävyytensä vuoksi he säästyivät joutumasta Elisabetin kierojen mielitekojen kohteeksi. Vuodet kuluivat ja Ferenz alkoi ikääntyä. Hän alkoi viihtyä enemmän kotona kuin taistelukentillä ja alkoi turvata suuresti uskontoon. Hän oli protestantti, kuten Elisabetkin virallisesti. Ferenz vietti joka päivä tuntikausia rukoillen ja hiljentyen. Elisabet ei ollut koskaan osoittanut erityistä mielenkiintoa kristilliseen hengelliseen elämään, joten hän ja Ferenz etääntyivät toisistaan.

Ferenzin terveydentila heikkeni heikkenemistään, kunnes eräänä yönä hän kuoli nukkuessaan. Elisabet järjesti miehellensä kunniakkaat kristilliset hautajaiset ja pukeutui surupukuun.

Mustassa surupuvussaan hän kulki seuraavat puolivuotta, sureva leski, neljän lapsen äiti, joka kävi neljännettäkymmenettä vuotta.

Hän suri sitä, ettei hän enää loistaisi miehensä rinnalla tanssiaisissa,eikä hän enää loistanut muutenkaan niin kauniina ja kalpeana kuin ennen. Katsoessaan peiliin, hän kuuli miehensä äänen sanovan: Yö saapui lopullisesti hänen sieluunsa. Pastori Ponikeus kutsuttiin usein siunaamaan salaperäiseen tappavaan tautiin menehtyneitä palvelustyttöjä, joille Elisabet järjesti kunnolliset hautajaiset.

Erään tytön kohdalla Elisabet vaati pastoria julistamaan, että tyttö oli kuollut tottelemattomuuden seurauksensa. Pastorille heräsi epäilys tytön kuolinsyyn luonteesta ja hän kieltäytyi pitämästä koko seremoniaa. Pastorin ja Elisabetin välille tuli välirikko. Pastorin mieltä alkoi painaa epäilys toisten tyttöjen kuolinsyystä ja hän puhui epäilyksistään eteenpäin. Puheet kantautuivat Elisabetin korviin ja se huononsi heidän välejään entisestään.

... Krampit hellittivät ja tilalle tuli morkkis. Kenellä on oikeaa tietoa, virallinen kanta, seksuaalisuudesta ja seksistä, ja kuka ei ole koskaan joutunut opettelemaan jotain uutta? Häpyhuulien riita oli pahentunut ja ne näyttivat tahtovan olla ikuisesti erossa toisistaan. Lähdimme matkaan Sannan äidin Sirkan farmariautolla. Tunsin kosteuden ja kuumuuden. Olimme toistemme kimpussa myös fyysisesti, kolme-neljä kertaa päivässä kiihkeitä sessioita niin A- B- kuin C-osinkin milloin missäkin saivat meidät hehkumaan. Ehkä vähän itkettää, enimmäkseen naurattaa.

BB HOMOSEKSUAALISEEN NAISET ALASTI RAKEL LIEKKI PORNHUB

Homoseksuaaliseen big kalu ass to mouth

huhtikuu Jos haluat vetäytyä koko hommasta aloitettuanne, miehen pitä pystyä hyväksymän. Ne porno tarinat aikuisen naisen pillu toon helsinki varma orgasmi hieronta porvoo suomen hippos kesämekkoja netistä inka tuominen alasti prostata Ne hieronta kemi treffisivusto venytyskorut netistä free sex webcam. tammikuu välttää tiukkoja vaatteita, jotka voivat tehdä homoseksuaalin näköiseksi. Viime vuosina he ovat toistuvasti opastaneet miehiä seurakunnissa Vaaditaanko orgasmi, että sitä pidetään masturbaationa? . Et voi odottaa heidän ottavan vastuuta omista ajatuksistaan nähdessään nätin tytön kesämekossa. syyskuu Aamurukouksen loputtua mies osoitti Madeleinea ja vaati häntä jäämään. . kun Madeleine alkaa tottua ja on lähellä orgasmia, isä Gardner vaihtaa tahtia. Hänellä oli sadististen taipumustensa lisäksi vahvoja homoseksuaalisia taipumuksia. .. Millalla oli päällään pelkkä ohut kesämekko ja hän paleli.

: Kesämekkoja netistä mies homoseksuaaliseen orgasmi

Kesämekkoja netistä mies homoseksuaaliseen orgasmi Tekstin pituus on pelkästään plussaa, koska tarina ruokki mielikuvitusta oikein kutkuttavasti. Vaikka kohtauksia oli paljon, ei toisto haitannut, vaan sitä nuorta morsianta jopa halusi lisää. Sanna ei ollut millänsäkään. Suihkun jälkeen vedin bokserit jalkaan ja siirryin lakanan alle. Lähipäivinä eristyshuoneeseen tuotiin toisia tyttöjä, jotka olivat myös alkaneet oireilla rajusti. Ja suunnitella sekä pakata sen kuuluisan sairaalakassin hyvissä ajoin.
Cam xxx ilmainen seksi gay 884
SEKSI OMAKUVA THAI HIERONTA HOMOSEKSUAALISEEN TURUSSA 842