Miten saada mies laukeamaan seksiseuraa heti homoseksuaaliseen

Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'.

Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet pojille suunnattuja vaatteita , jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta. Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta.

Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan. Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla. Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika en silloin tiennyt esim.

Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut.

Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen. Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'.

Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää , vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä. Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi.

Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan. Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö tai jotain muuta. Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi.

Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua esim. En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu.

Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole Lue vastaus. Olen pian vuotias nuori tyttö pidän itseäni myös genderfluidina ja n. Menin sinne erään parhaan ystäväni ja 10 v. Tapahtumassa tapasin erään henkilön syntymältään tyttö, muuten sukupuoleton, vuotta vanhempi kuin minä ja hän tuli juttelemaan minulle siellä, kun cosplayasimme hahmoja samasta sarjasta.

Annoin hänelle puhelinnumeroni, ja tapahtuman jälkeen parin viikon jälkeen hän otti minuun yhteyttä. Aluksi olin ärsyyntynyt asiasta, eikä olisi huvittanut puhua hänelle. Juttumme kuitenkin eteni ja ystävystyimme. Puhuimme lähes päivittäin viestitellen tai puheluilla. Kysyin häneltä eräänä päivänä seksuaalisuuttaan, ja hän kertoi olevansa lesbo, ja kertoi ettei hän ikinä ole kokenut vetoa poikiin.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että saattaisin olla biseksuaali n. Tutustuimme yhä enemmän toisiimme ja aloin tuntea ihastuksen tunteita häntä kohtaan. Päätimmekin sitten tavata toisessa miitissä, ja siellä suutelimme ensimmäisen kerran.

Se oli ensi suudelmani. Olin todella iloinen asiasta ja tunsin olevani hyvin rakastunut. En ollut ennen seurustellut tai ollut jonkun kanssa. Tätä ennen olin aina ihastunut poikiin, tosin vain romanttisesti. Aloimme seurustelemaan eikä vanhempani tienneet mitään. Olin liian peloissani mitä saattaisi tapahtua, enkä halunnut erota tämän kanssa.

Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia eräitä ystäviäni kohtaan, joilla on esim. Hän päätti sitten tulla katsomaan minua kaukaa Itä-Suomesta Uudellemaalle saakka, vain minun takiani. Olin innoissani ja valmis menemään toisen ystäväni luo yöksi, sillä tiesin etten pystyisi majoittamaan häntä kotiini, vanhempani eivät IKINÄ olisi suostuneet. Ystäväni sitten ilomielin majoitti meidät kaksi sinne.

Vanhempani olivat todella epäileväisiä asian suhteen ja tiesin että he tiesivät jo jotain. Otin silti riskin ja tein sen rakkaani vuoksi. Asiat eivät menneet kuin toivoin. Vanhempani laittoivat koko ajan viestiä kotiin tulemisesta, siitä että he ovat huolissaan, yms. Se ahdisti, stressasi ja pelotti minua. Yritin kuitenkin keskittyä siihen miksi olin lähtenyt ystävälleni.

Ehdin viettää 2 pv ja 1 yön hänellä rakkaani kanssa, ja pidimme paljon hauskaa, suutelimme, koskettelimme hieman ja halailimme, kunnes isäni käski minut kotiin. Tiesin että nyt he olivat tosissaan, äitini myös jopa soitti ystäväni äidille ja piti pitkän uhkaavan saarnan hänelle. Olin niin peloissani, että mitä tulisi vastaan, masennutin myös partnerini, joka sitten itki, kun kuuli että minun oli mentävä kotiin päivää aikaisemmin vanhempieni vuoksi.

Se oli elämäni pysäyttävin ilta. Jäädyin ja mieleni oli kuin kadotukseen tippunut, halusin itkeä, kadota, kuolla ja vaan päästä tilanteesta pois, niin kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Kotona he pitivät pitkän puhuttelun seksuaalisuudesta, vääränlaisista ystävistä ja netin vaikutuksista.

Paljastin itse, että olin seurustellut toisen tytön kanssa. Jouduin luovuttamaan puhelimeni, numeroni, ja jättämään rakkaani ja sekä ystäväni, joka alun perin auttoi minua majoittamaan partnerini, jotta voisimme olla yhdessä. Vuoden vaihteen jälkeen jouduin aloittamaan kaiken alusta, kävin psykiatrilla, kouluterveydenhoitajalla, ja kuraattorilla. Puhuminen auttoi jonkin verran, mutten yhäkään pysty puhumaan asiasta vanhemmilleni. Pelottaa, ahdistaa ja stressaa, että joutuisin taas kokemaan kaiken sen.

Pidin sen kaiken sisälläni n. Tunnen yhä vetoa exääni, ajatus toisen kanssa olemisesta tuntuu pahalta. Tiedän ettei se olisi hyvä ajatus palata siihen takaisin, mutta olen vihainen vanhemmilleni, etteivät he edes antaneet tälle mahdollisuutta, kun eivät edes tunteneet tätä.

Uskon että tilanne olisi ollut toinen, jos hän olisikin ollut poika. Surettaa ja suututtaa myös, etten ollut tarpeeksi rohkea osoittamaan mitä tunnen, ja miten asiat silloin tosiaan oli.

Haluaisin palata exäni kanssa yhteen, mutten halua pettää vanhempiani ja perhettäni tai aiheuttaa itselleni ahdistusta stressiä tai pelkoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia, todella skeptisiä ja suojelevaisia ja uskovat että biseksuaalisuus ei ole valittavissani, että se on vain vaihe ja että olen liian nuori sellaiselle.

Olen kyllä kiitollinen siitä, että he haluavat vain minun parastani. Olen puhunut vielä asiasta parin ystäväni kanssa, mutta tekisi vain niin mieli aloittaa exäni kanssa alusta iloisissa merkein, niin, ettei vanhempani pilaisi sitä ja aiheuttaisi lisää ahdistusta ja pelkoa.

Mä tarvitsen apua, ja pian. Mä olen 17 vuotias.. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi. Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu". En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla. Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella tyttö ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo?

Se kuulostaa taas "haista paska". Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta.

Onneksi en tehnyt sitä vielä. On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen. Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero. Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa.

Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies? Vai olenko bi naisena että miehenä? Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa. Koen tarvetta käyttää uutta, sukupuolineutraalia nimeäni, koska syntymänimi ei tunnu mukavalta, koska siitä ihmiset huomaa, mitä sukupuolta "oikeasti" olen.

Ongelmani on siinä, miten voin pyytää kavereita ja tuttuja käyttämään uutta nimeäni? En tiedä miten tehdä se, koska en halua tehdä asiasta numeroa. En uskalla tehdä sitä, koska se tuntuu kiusalliselta. Vellon pahassa olossa, koska haluan ottaa uuden nimeni käyttöön mutten uskalla kertoa siitä. En halua luopua tarpeistani pelkuruuteni vuoksi. Kirjoitin samalla nimimerkillä viime huhtikuussa omista turhautumisen tunteistani monen moisista asioista.

Tulin viime toukokuussa kaapista ulos perheelleni ja muutamalle kaverilleni. Se meni ihan hyvin, mutta en tullut avautumaan siitä. Niin kuin kerroin aiemmassa tekstissäni, olin hieman hämmentynyt "seksuaalisesta tyylistäni" ja en tiennyt minkälainen ihminen olen "lgbt-kulttuurissa".

No tiedän ainakin nyt minkälainen en ole. En koe olevani osa sitä yhteisöä minkä jäseneksi olen nyt julkisesti tullut. Näytän ja käyttäydyn aivan samalla tavalla kuin ennen ulos tuloa: Pidän viskistä, rockista, hyvistä trillereistä ja videopeleistä enkä ole prinsessa tai bimbo persoona niin kuin muutamat paikalliset homot ja biit joita olen tavannut ovat. Olen viehättynyt mukaviin miehisen oloisiin miehiin ei kuitenkaan äärimmäisyyksiin kuten harrikat, puskaparrat, kovistelu, bear jäbiä , jotka osaavat välillä heittäytyä tiputtamatta aivojaan matkan varrelle.

Totta puhuen en tunne oloani yhtään onnellisemmaksi tai paremmaksi kaapista ulos tulemisesta huolimatta. Tämän vuoksi minun on ollut vaikeaa päästä sateenkaari porukoihin mukaan ja toimintaan, osaksi sen takia että olen heteron oloinen ja osaksi omasta tahdostani koska en pidä järjestetyn lgbt toiminnan ilmapiiristä.

Tunnen olevani yksin ja eristäytynyt, vaikka näin erästä miestä vielä muutama kuukausi sitten. En koe enkä osin haluakkaan olla osana tätä kulttuuria. Silti samaan aikaan haluaisin ystävän, jonka kanssa voisin puhua tallaisista asioista ja haluaisin välillä jopa juhlistaa omaa seksuaalisuuttani. Se on vain niin hankalaa. Tiedän, että teidän on vaikeaa vastata tallaisiin viesteihin. En odotakaan vastauksen tulevan vain taivaasta minulle, halusin vain kertoa miltä minusta tuntuu.

Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi. Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian.

Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni?

Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä. Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana.

Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen. Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas. Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin.

Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta.

Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian? Pitkään ajattelin kieltäväni seksuaalisuuteni loppuelämäni ajaksi, mutta onneksi tajusin, että sille polulle lähteminen olisi luultavasti elämäni suurin virhe. Tällä hetkellä kuitenkin tunnen polkevani tyhjää asian käsittelyn suhteen, ja että kaapista ulostulo olisi luultavasti ainoa tie ulos umpikujasta. Se on kuitenkin asia, jota pelkään suunnattomasti, ehkä osittain sen takia, että asuinympäristöni kuuluu luultavasti koko Suomen ahdasmielisimpiin, ja siksi, että pelkään ystävieni, sukulaisteni jne.

En ole myöskään juuri koskaan puhunut syvällisesti minua painavista asioista tai tunteistani perheenjäsenieni kanssa, ja ystävienikin kanssa puheenaiheet ovat lähinnä pinnallisia, joten jo aiheen mainitseminen tuntuu melko haastavalta. Turhauttavaksi ja masentavaksi asian tekee se, että tunnen valtavaa halua tulla ulos kaapista, sillä seksuaalisuuteni jatkuva salailu ja peittely kuormittaa minua valtavasti.

Haluaisin löytää jonkun, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, nauraa, itkeä, rakastaa. Elämä kaapin oven toisella puolella sen sijaan olisi hyppy lähes tuntemattomaan, ennustamattomissa olevaan maailmaan, jossa elämä voisi toisaalta olla mahtavaa tai toisaalta maanpäällistä helvettiä.

Saisinko enää elää rauhassa tavallista, entistä elämääni, kun minut on leimattu homoksi ja minuun rinnastettu kaikki siihen liittyvät stereotypiat. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta ikuinen optimisti.

Joka ilta mietin, että jossain on varmasti joku, joka rakastaa minua ja tuntee samalla tavalla kuin minä tunnen. Joskus kuitenkin vaan suorastaan itkettää, kun miettii kuinka kaukaiselta ajatus siitä, että saisi avoimesti olla se, kuka olen, ja olla yhdessä jonkun kanssa, jota rakastaa, jonka kanssa jakaa elämäänsä ja läheisyyttä, vielä tuntuu.

Anteeksi ylipitkästä kysymyksestä, joka ei taida edes näyttää kysymykseltä, mutta oli mahtavaa ja helpottavaa saada kertoa tuntemuksistaan ja ongelmistaan edes jollekin. Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut.

Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä. Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen.

Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista. Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa?

Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali. Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin.

Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani. He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa. Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne.

Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Olen 13v poika ja olen homo.

Mutta minua pelottaa että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni niin he tod. Olen tykännyt 10v asti pojista ja tykkään edelleen! En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa. Ja jos mummokin kysyy "no onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos mutta minulla on tullut tallainen ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. En tiedä mitä tehdä.

Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin. Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen. Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta.

Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä.

Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin. Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä.

Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin. Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin.

Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia. Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa. Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..? Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo.

Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi. Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut. Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä. Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni.

Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan. Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen.

Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi. Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen.

Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin.

Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut. Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.

Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen? Oon 12 vuotias tyttö, ja haluisin olla poika.

Ostan aina poikien vaatteita, vaikka äiti sitä kyseenalaistaakin. Haluisin lyhyet hiukset, mutta äiti ei anna. Mitä pitäisi tehdä ja sanoa, että äiti ymmärtäisi? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta.

Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan.

Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani.

Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa.

Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa.

Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja.

Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan.

Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Joinain päivinä haluisin parran ja leikata rinnat pois, ja joinain päivinä laitan mekon ja meikit naamaan ja olen ihan tyytyväinen. En koe inhoa erityisemmin naiseuteeni, mutta en millään pääse eroon siitä tunteesta että haluaisin myös olla mies. En uskalla alkaa järjestämään mitään vaihdosta koska pidän molemmista sukupuolista ja entä jos haluaisinkin vaihtaa takaisin naiseksi, osahan muutoksista on peruuttamattomia.

En tiedä yhtään mitä tehdä itteni kanssa, jos haluaisin olla vaan mies nii olisin vaihtanu jo vuosia sitten, mutta kun ei yhteiskunnassa vaan voi valita molempia. Ei mulla ole mitään uskallusta ruveta elämään molempien roolissa ja selitellä sitä sitten tuttaville, että miksi se pukeutuu välillä toiseen sukupuoleen. Ja kumpi sukupuoli olisi edes se johon vaihtaisin toisesta? Painan kaikki nää ajatukset vaan taka-alalle, mutta ne on silti siellä aina.

Ehkä kaikkein tärkein kysymys on, enkö mie vaiha sukupuolta vaan sen takia että pelkään "menettäväni" yhteiskunnan hyväksynnän ja mahollisuuden mennä ulos naisena ilman että kukaan katsoo sen kummemmin, vai enkö mie vaan vaihda koska en teidä kumpi olisin mielummin. Oon 16v tyttö ja mun hyvä ystävä, saman ikäinen poika, kertoi mulle, että on homo ja on tiennyt sen jo puoli vuotta. Oon epäilly itekkin jo kauan, että hän varmaan on homo ja kerran kysyinkin häneltä, mutta hän vihastui pahasti ja on kieltänyt asian monta kertaa siitä lähtien.

Nytten hän ilman minkäänlaista varoitusta ilmoitti mulle, että on tosiaan homo. Olin aika järkyttynyt enkä siinä tilanteessa sanonut mitään järkevää. Hän varmaan loukkaantui, koska en millään tavalla tukenut kun hän kertoi tämän. Nyt ihmettelen, että miksi hän kielsi asian minulle monta kertaa, vaikka samaan aikaan kertoi toisille kavereilleen olevansa homo. En tiedä mitä voisin sanoa hänelle tähän asiaan liittyen jatkossa, kun juttelemme seuraavan kerran.

Mulla ei oo ikinä ollut mitään homoja vastaan, mutta nytten kun tajusin , että mulla on homokaveri, niin olo tuntuu jotenkin siltä, että vihaisin homoja ylikaiken, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Kaiken lisäksi hän pelkää, että kun hänen toiset kaverit, jotka eivät ole tyttöjä saavat tietää, niin he hylkäävät hänet heti ja niin he tekevätkin. En nyt tiedä mitä mun pitäisi hänelle sanoa, kun en aiemmin sanonut mitään järkevää. Oon muutenkin aika järkyttynyt ja kaikki tunteet on ihan sekaisin, koska olin vähän ihastunutkin siihen, mutta hän tykkääkin pojista.

Hänellä on jopa ihastuskin jo. Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä? En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet.

Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan. Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani , väärältä. Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi. Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin.

Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle. Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia. Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä.

Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa. Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon. Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut.

En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme. Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua. Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut.

Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä. En tiedä kenelle puhua. Hei, Olen kertonut perheelleni sukupuolettomuudestani, ja he ottivat sen aluksi neutraalisti. Mutta kun aloin suosia enemmän miesten vaatteita, äitini ei ole tykännyt asiasta.

On sanonut, että ostaisin edes joskus naisten vaatteita, pukeutuisin sukupuoleni mukaisesti yms. Asia vaivaa minua, ja mietin, pystynkö vasta täysi-ikäisenä olemaan oma itseni. Haluaisin saada vinkkejä siihen, miten voin saada vanhempani edes hyväksymään hiljaa. Äiti on itse menneisyydessä osoittanut vahvasti mielipidettään homoja vastaan ja välit on hänen kansaan muutenkin kireät että pelkään jos nyt menen kertomaan niin äiti heittää minut mummolle asumaan. Yritin kerran kertoa sitä kautta että kerroin kuinka ihailen kuinka itsevarma tuure on ja että haluaisin olla kuin hän mutta äidin vastaus oli vain "No arvaapas mitä teillä on samanlaista?

Te molemmat tykkäätte pojista" tai olen moneen kertaan kertonut hänelle kuinka mielestäni Halsey on kaunis ja ihana ja näin mutta hän vaan ei tajua. Joillekkin kavereille olen jo kertonut mutta kun asia koulussakin levisi niin kiusaamaanhan siinä ruettiin eikä sekään kokemus auta tässä ollenkaan. Äiti on minulle todella tärkeä ja en missään tapauksessa haluaisi tuottaa hänelle pettymystä.. Olen vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä.

En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia. Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu.

Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika. En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen. Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita.

Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä. Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä. Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta.

Minusta se oli outoa. Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä. Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana.

Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta.

En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle. Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta.

En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh". Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin. En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut.

Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.

En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät.

Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa. Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti.

Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans". Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin. Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat.

Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan. Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin. Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat. Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain.

Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi. Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan. Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla. Olen pian vuotias transpoika ja homoseksuaali.

Olen tuntenut olevani poikamainen aivan varhaislapsuudesta alkaen, mutta vasta murrosiässä selvittänyt tietoja sukupuolen moninaisuudesta ja tajunnut, että olen selvästi transsukupuolinen. Ennen, kun tiesin asiasta, olen aina kiinnostunut pojista. Kaverit ovat aina olleet suvaitsevaisia ja osa ovat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöstä, niin heille tulin kaapista ensimmäisenä.

He arvasivat, että olen trans ja homo. Kaverit ovat tukeneet mua aivan tähän päivään asti. Sisarukseni arvasivat myös, että olen trans ja homo. He pitävät mua veljenään. Äitini ja isäpuoleni välttelevät asiaa, tytöttelevät ja kutsuvat mua biologisella nimelläni, mikä aiheuttaa mulle kamalan olon. En mainitse siitä melkein ollenkaan, mutta kun mainitsen joskus, he kiertävät asian ja jatkavat tytöttelyä ja biologisen nimeni käyttöä.

Äitini sanoo, että on ottanut tietoa transsukupuolisuudesta, muttei silti vaikuta ymmärtävän. Kerran hän kysyi, mitä tiedän homoseksistä, niin vastasin, että paljonkin. Isäni taas ymmärtää mua, mutta meillä on niin huonot välit, ettemme juttele oikustaan ollenkaan.

Kuitenkin kun näemme joskus, niin hän kyselee kuulumisiani. Isäni kertoi kerran, että hän on pitänyt mua aina poikamaisena ja että tykkäsin lapsena enemmän pojille suunnatuista jutuista. Olen käynyt vuosia psykologin ja toimintaterapeutin luona juttelemassa. Ennen, kun täytin 18, niin mulle suositeltiin, että hakeutuisin transpoliklinikalle.

Toteutin sen vasta, kun täytin 18 ja se harmittaa, sillä käyn yhä tutkimuskäynneillä, mitkä ovat venyneet henkisen rasitukseni takia. Haluisin saada äitini ja isäpuoleni ymmärtämään, että tytöttely ja biologisen nimen käyttö aiheuttavat mulle pahan olon.

Mikään ei kuitenkaan tunnu toimivan, vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta. Olen vuotias lapsonen ja panseksuaali. En ole vielä ulkona kaapista, mutta olen pudotellut pieniä vihjeitä, ja tiedän että ainakin parhaat ystäväni ottamaan sen hyvin. Perheestä en tiedä alkuunkaan, miten he sen ottavat, mutta sittenhän se nähdään, kun joskus loikkaan ulos kaapistani. Kysymykseni ei kuitenkaan liity tähän. Lapsena olen pukeutunut tyttöjen vaateisiin.

Olen leikkinyt tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla. Jossain seiskaluokan alussa tajusin, että olen jotenkin erilainen, mutten tiennyt mitään termiä ja asia ahdisti. Olin silloin koulukiusattu, joten oli muutakin ajateltavaa ja pelotti muutenkin koko ajan. Nykyään 2 vuotta myöhemmin, asia on kunnossa, vaihdoin luokkaa: D Päätin haudata asian ja olla miettimättä sitä.

En halua näyttää naiselta. Olen kahdeksannesta luokasta asti miettinyt hiusten leikkuuta "poikatukaksi". Nyt, yhdeksännellä luokalla huomasin usein ajattelevani, että mitä jos en olekaan tyttö. Kaivoin sen seiskaluokan oudon tuntemuksen esiin. Ajatus oli jotenkin outo ja vieras, siksi päätin googlata asioita.

Netistähän löytyikin oikein osuva nimitys. Luin lisää ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tunnistin itseäni. Etsin samankaltaisia ihmisiä ja luin kokemuksia. Tunnen todella olevani tällainen. Mitä jos tulen ulos kaapista ja perhe hylkää minut? Siskoni, joka on oikeastaan tärkein ihminen minulle, on uskoakseni positiivinen panseksuaalisuuteni suhteen. Perheestä en todellakaan osaa sanoa. En ole tullut kaapista panseksuaalina, joten en tiedä, pitäisikö minun kertoa ensin se, ja myöhemmin sukupuoleni vai kerronko molemmat kerralla?

Olen lukenut positiivisia kaapista ulos- tarinoita, mutta mitäpä jos oma tarinani jää vaille onnellista loppua? Olen vuotias ja minut on pienestä pitäen kasvatettu erittäin vahvasti tyttönä, lähes kaikkien stereotyyppien mukaan.

Silti olen kuitenkin jo joitakin vuosia miettinyt, että onko kuitenkaan se tyttö, joksi minut kasvatettiin kuitenkaan minä, kun oma keho alkoi tuntua vieraalta ja inhottavalta murrosiän muutoksista. Tiedän olevani transsukupuolinen, mutta en uskalla puhua vanhemmilleni, sillä minua pelottaa heidän reaktionsa. En usko että kumpikaan minua vihaisi, mutta äiti ei ehkä ottaisi sitä hyvin eikä varmasti suostuisi ottamaan minua tosissaan.

Minusta tuntuu pahalta olla tässä naisellisessa vartalossa ja joka kerta kun äiti sanoo ".. Vain mun kaksi kaveria tietää, eikä kumpikaan asu samassa kaupungissa. Olen jo pidempään halunnut kertoa mun läheisemmille ja parhaimmille kavereille mutta olen jänistänyt joka kerta kun kertomiseen on tullut mahdollisuus. En enää tiedä yhtään, mitä tehdä.

En halua menettää mun kavereita, koska se niiden alakoulusta asti tuntema vähän omituinen tyttö onkin yhtäkkiä se omituinen poika. Haluaisin myös hankkia binderin, mutta en tiedä, kuinka voin sellaisen ostaa ilman vanhempia, enkä uskalla kysyä edes kavereilta apua Lue vastaus. Oon kertonut tästä jo läheisille kavereille eli oon osittain kaapista ulkona. Mua kuitenki kuumottelee perheelle kertominen. Äiti on tehny selväks että sille ois ihan ok jos oisin lesbo.

En kuitenkaa oo enää ihan varma mitä mieltä se on aromanttisuudesta tai -seksuaalisuudesta. Äiti on aina sanonu mulle kaikkea "poikaihkutusta" esim. En oo ikinä antanu mitään syytä aatella et mua kiinnostais tällaset. Oon jo vuosia sanonu näihin kommentteihin suoraan torjuvan vastauksen ja useamman kerran sanonut, että mua ei kiinnosta pojat eikä tytöt. Oon toivonu et voisin välttää kaapista tulon kokonaan tällä taktiikalla.

Äiti jatkaa näiden kommenttien tekoa ja muu perhe seuraa vierestä. Ja perhe kyllä varmaanki tietää että aseksuaalisuus ja aromanttisuus on olemassa, ne on kaikella tapaa järkeviä, älykkäitä ja hyväksyviä. Äiti se oikeastaan onki mun ainoa huolenaihe just näiden kommenttien takia. Oon kuitenki sen ainoa tytär ja tiiän, että se varmasti haluais nähä mun menevän naimisiin ja hankkivan perheen.

Onko mun aika nyt ihan suoraan tulla kaapista ulos äidille ja perheelle? Mä tosi mielellään välttäisin konfliktia ja en haluais tehä mitään numeroa itestäni koska mulle mun suuntautuminen on aika pieni juttu. Tykkään kotona pukeutua naisten vaatteisiin ja olen aika sinut asian kanssa. Mielessä kuitenkin pyörii pelko mitä jos naapurit näkee esim.

Järjellä yritän aatella, että kotoa saan pukeutua miten haluan ja mulle on ihan sama vaikka näkee mutta kuitenkin pelottaa. Tilasin netistä ihanan vaaleanpunaisen naisten paidan. Onko teillä hyviä käytännön vinkkejä ja miten uskallan toteuttaa itseäni.

Ärsyttää edes miettiä tallaista, kotona pitäisi saada tehdä mitä haluaa. Olen 13 vuotias poika. Olen syntynyt tytön kehoon mutta koen olevani poika. Kun täytin 9 niin huomasin, että kuinka poikien hiukset ja vaatteet ovat hienoja. Sanoin silloin mun veljelle aina 9 vuotiaasta noin 11 vuotiaaksi asti, että haluan olla poika. Jos veljeni kertoi äidille, niin sanoin vaan että en halua olla poika koska pelkäsin äidin reaktiota.

Nyt taas kadun, että en silloin asiaa äidille kertonut. Tuossa 12 vuotiaana kerroin äidille haluavani lyhyet hiukset mihin äiti suostui. Vaikka jossain vaiheessa äitini taas rupesi vastustamaan asiaa. Hiusten leikkuun jälkeen olin onnellinen.

Mutta ongelma oli, että mulla ei ollut poikien vaatteita. Myöhemmin rupesin keräämään poikien vaatteita ja hankkiuduin eroon tyttöjen vaatteista. Ensin luulin, että olin vain ''tomboy'' mutta myöhemmin tajusin että olen trans. Päätin että en kertoisi äidilleni. No rupesin katsomaan muita lapsia youtubesta samassa tilanteessa, jotka olivat jo tulleet kaapista.

Itkin kun katsoin niitä koska halusin itsekkin olla poika. Sitten päätin, että nyt mun on pakko kertoa. Lähetin äidilleni viestin kuinka olen transsukupuolinen. Olen aina tiennyt, että äitini hyväksyisi asian koska hän on todella kiltti. Mutta pelkäsin että hän ei ottaisi asiaa tosissaan mutta toisin kävi. Ollaan käyty juttelemassa transtukipisteellä asiasta.

Nyt saan olla poika ja minua kutsutaan pojaksi ja nimikin on eri. No nyt mennään itse ongelmiin: Äitini ja veljeni ovat ainoat asiasta tietävät. Ei olla kerrottu muille. Mutta taas mun eno ja mummi ja pappa ovat taas semmoisia jotka varmaan eivät hyväksyisi asiaa niin kuinka niille voisi asian kertoa? Sitten on ongelma, kun menen ensivuonna 7 luokalle ja äitini haluaa minut samaan kouluun kuin muut minun luokkalaiset. Itse haluan eri, koska en halua mennä nykyisten luokkalaisten kanssa samaan kouluun koska menen 7 luokalle poikana.

Tulisi varmasti paljon kiusaamista ja kyselemistä. Ja eilen kun mainitsin asiasta, hän vain rupesi huutamaan asiasta, kuinka mun pitää mennä samaan kouluun heidän kanssaan ja valitti, kuinka teen asiasta niin vaikean.

Miten kertoisin äidille asiasta niin että en joutuisi kouluun mihin en halua? Sitten vielä koulu uinnit. Meillä on tulossa koulu-uinnit tässä lähipäivänä. Se ei sinänsä häiritse muuten koska olen vielä tässä koulussa tyttö. Olen vain hieman pullea Mutta sitten kun menen yläkouluun niin siellä kun on uinnit mitä teen?

Siellä olen poika ja joutuisin menemään tyttöjen tuijotettavaksi samaan pukukoppiin. Ja uimahalleissa ei uimapaitaoja saa käyttää. Äitini vain sanoo, että kyllä mä pärjään mutta asia silti pelottaa? Pitkään mietin, että olenko sujut asian kanssa ja luulin olevani, mutta enhän minä ole.

Olen tajunnut vasta äskettäin sen, että minä, ennen heterosuhteessa oleva nainen en enää koskaan tahdo elää miehen kanssa. Asian tajuaminen oli "kova juttu".

Kukaan ystävistäni, läheisistäni tai lapsistani ei vielä tiedä mitään asiasta. Jotenkin ajattelin, että juttu on ihan helppo kertoa heille, kelle sen halusin kertoa, mutta ei ole. Pää lyö ihan tyhjää Olen siis seurustellut jo kauan naiseni kanssa, mutta salassa. Hän on ihana ja ymmärtää että edetään sen mukaan, miten minä haluan, mutta tiedän asian vaivaavan häntä.

Koittakaa saada sininen lanka viestistäni auki. Ajatukseni hämmentävät minua toisinaan. Muistan nuorempana miettineeni, etten halua olla lesbo. En muista koskaan ihastuneeni tyttöön, mutten muista nuoruudessani ihastuneeni myöskään poikaan.

Koulussa oli pakko huijata tykkäävänsä jostain pojasta, koska "niin kuului tehdä". Seksuaalisia tunteita minulla ei ollut silloin, eikä ole juuri nytkään. Nuorena muistan hävenneeni sitä, että tunsin vetoa puolialastomiin naisiin, en puolialastomiin miehiin.

Kuitenkin kokonaan alastomat ihmiset ovat melkein vain yököttäviä. Näin märkiä unia yleensä vain naisista, mikä tuntui hyvin väärältä. En halunnut olla lesbo. Muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut omaa seksuaalisuuttani ja jos minun pitäisi nyt sanoittaa seksuaalinen suuntautumiseni, sanoisin reilusti olevani biseksuaali.

Tosin minusta on tyhmää kategorisoida itseäni. Katson ja kiihotun pornosta. Etiikka ja moraali voivat olla muuntautuvia, mutta lutka on aina lutka kävi miten kävi. Ja vaikka homoseksuaalisuus onkin hyväksytty, niin se ei tarkoita sitä että lutkat pitäisi hyväksyä.

Ja muista, että kaltaisesi jakamisen suosijat olette vähemmistö, suurin osa miehistä ja naisistakaan ei hyväksy lutkia. Ei tarvitse sotkea kunnollisia naisia ja miehiä heihin. Olen sitä mieltä, että ihmisellä on velvollisuus kertoa suhteen alussa kumppanilleen, onko ollut monta kumppania vai vähän, sillä kunnolliset ihmiset eivät välttämättä halua kumppanikseen itseään jakanutta ihmistä.

Eli lutkailkoot lutkat keskenänsä. Ajatuksesi irtoseksistä ovat melko kivakat. Oletko koskaan miettinyt miksi tämä on sinulle niin tärkeä asia? Jos ryhdyt listaamaan asioita, jotka menevät vikaan kun ihminen harrastaa yhdenillansuhteita, kuinka paljon konkreettisia asioita löydät?

Entä jos seurustelisit naisen kanssa, jolla on ollut useita seksikumppaneita, onko se sinulta pois? Miten se vaikuttaa siihen miten mukava tämä ihminen on? Mitä tarkoitat kunnollisella ihmisellä? Miten seksikumppanien määrä vaikuttaa ihmisen kunnollisuuteen?

Miksi juuri kumppanien määrä on oleellinen, eikä esimerkiksi yhdyntöjen määrä? Löydä itsestäsi ne tunteet ja ajatukset, jotka aiheuttavat tämän kärkkään, perustelemattoman vihan ja kerro meille, mitä löysit. Korjataan siis se ensin. Seksin ei pitäisi olla vain panemista, sen pitäisi olla paljon muutakin.

Irtosuhteissa taudit leviävät, sillä kortsu ei suojaa täysin. En haluaisi itselleni parisuhteesta tautia vain siksi, että se toinen on jakanut itseään ja tökännyt munansa kaiken maailman lumppuihin. Tulevan mieheni on oltava sellainen, joka ei halua itseään jakanutta naista.

Irtosuhteita harrastavat myös pettävät helpommin. No, vastaus selvinnee tuosta vähän alempaa. En ota miestä joka on tökännyt munansa ties minkäläiseen baarista mukaan lähtevään sutturaan. Miehellä on oltava vaatimustasoa. Myöskään miehen yhden yön lutkilta keräämiä pöpöjä en halua itselleni.

Mies pystyisi tällöin myös pettämään helpommin. Tottakai seksikumppanien määrä kertoo ihmisestä kts. Se on kynnyskysymys suhteessa. Haluan miehen joka ei halua yhden yön suhteita vaan parisuhteen. Onneksi sain viimeksi tänään kuulla yhdeltä ihmiseltä, että sellaisiakin miehiä on, jotka eivät halua yhden yön suhteita eivätkä naista joka on niitä harrastanut! Kuulin myös että mies on saattanut kokeilla yhden yön suhdetta ja todeta, että "ei enää ikinä Jos ihmisellä on ollut vain yksi kumppani, niin yhdyntäkertoja on tullut paljon, mikäli kyseessä on pitempi suhde.

Sitä kunnollisuutta ei siis mitata yhdyntäkerroilla vaan kumppanien määrällä. Mutta esimerkiksi, jos on ollut muutamia yhdyntöjä, joista kolme ekaa tapahtui yhden miehen kanssa ja neljäs toisen, niin silloin ihmisen kokeneisuutta mitataan enemmänkin näiden yhdyntäkertojen määrällä kuin kumppanien määrällä, sillä jos joku heittää vain että on ollut kaksi kumppania, niin silloinhan se voitaisiin käsittää vaikkapa kahtena suhteena, jolloin kokemusta on siis huomattavasti enemmän verrattuna neljään yhdyntään.

Heidän ei ole pakko kelpuuttaa seksuaalisesti holtittomasti käyttäytynyttä ihmistä. He saavat itse päättää millaisen kumppanin haluavat ja millä perusteilla kumppanin valitsevat. Siksi on aina saatava tietää, monenko kanssa ihminen on ollut aikaisemmin. En ota mitään jätettä. Kunnollisten ihmisten ei tarvitse huolia itseään jakanutta ihmistä, tämän sinä varmaan ymmärrät. Parisuhdeseksi ja irtosuhdeseksi ovat vain eri ulottuvuuksia seksissä minun mielestäni.

En petä suhteessa ollessani, ja tunnen myös muita irtosuhteita harrastaneita, jotka ovat uskollisia suhteessa ollessaan. Olen usein harmitellut ihmisten ahdasmielisyyttä täällä kotosuomessa. Seksi on aikuisten ihmisten välistä nauttimista ja leikkimistä ja meidänm biologinen vietti. Mikä siinä on niin kummallista, että siitä pitää tehdä noin iso asia ja jopa ihmisarvon määrittäjä?

Sitä paitsi on eräitä tauteja, joita ei niin vain lähdetä testaamaan ja joita ei voida parantaa. En petä suhteessa ollessani, ja tunnen myös muita irtosuhteita harrastaneita, jotka ovat uskollisia suhteessa ollessaan" Mutta monet irtosuhteita harrastaneet pettävät helpommin. Kai ymmärrät, että ihminen joka kokee irtosuhteen vastenmielisenä, ei ainakaan voi pettää.

Ja mikäli huomaisin, että minulla on hiv, välttäisin luonnollisestikin sen levittämistä kaikin keinoin. Ovat siis tällä tavoin sitoutuneempia suhteeseensa. Itse pidän "kokeneita" luottettavampina, mutta jokainen tehköön oman arvionsa ja valintansa. Ja viestieni pointtihan oli tuossa alun perin lähinnä se, että kunnollisilla miehillä ja naisilla on oikeus saada valita sellainen kumppani, joka ei ole harrastanut yhden yön suhteita.

Ei ole pakko huolia itsensä jakelijaa. Nuo lutkat ilman ihmisarvoa voivat olla hiljaa. Sitten lisäsit siihen, että tämä on miehille ok, vain naisten pitää olla seksuaalisesti pidättyväisiä. Sen jälkeen lisäsit tämän ihmisarvo jupakan ja uusimpana olet alkanut esittää, että naiset ovat lutkia, koska seksuaalisesti nainen on määräävä osapuoli ja voi päättää harrastaako seksiä vai ei ja näin on kunnes jokaista baarissa olevaa miestä kumartaa piiri kiimaisia, halukkaita naisia.

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että olet maininnut miehen olevan määräävä osapuoli parisuhteen seksielämässä. Kaikki tämä taas on ristiriidassa sen kanssa, että usein väität, ettei naisilla ole seksuaalisia haluja kun välillä taas sanot, ettei naisilla SAA OLLA seksuaalisia haluja.

Näissä kulttuureissa sukupuolilla ei ole merkitystä yhteisössä eikä mitään vastaavaa sanaa tunneta. Lutka on länsimaalainen sana, jolla asetetaan naisen seksuaalinen käytös jollekin arvoasteikolle, johon emme aseta miehiä.

Olet väittänyt, että lutka ei ole mikään mielikuvitusolento vaan maailma on lutkia täynnä. Lutka kuitenkin omienkin sanojesi mukaan on nainen, jonka seksuaalista käytöstä "lutka" - sanaa käyttävä mies ei hyväksy.

Aiemmin olet sanonut, että pilluaan jakanut nainen on lutka ilman ihmisarvoa, nyt sanot, että pilluaan jakanut nainen on luopunut ihmisarvostaan. Omien sanojesi mukaan hän on siis luovuttanut ihmisoikeutensa pois. Entäs miehet keskenään samoilla linjoilla. Yleisesti on tiedossa, että homoseksuaaliset ihmiset ovat seksuaalisesti avoivempia ja kokeilunhaluisempi. Heidän ei myöskään tarvitse huolehti ehkäisystä, ainoastaan tautien välttämisestä.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Ja mielestäni lutka ei ansaitse ihmisoikeuksia. Lutkaileva lesbo on yhtä paha kuin lutkaileva heterokin. Enemmistö ihmisistä ei hyväksy raiskaajiakaan tai pedofiilejä.

Pyydät siis määrittelemään veitsenterävän rajan sanalle lutka? Se raja on mahdototnta määrittää, koska naista täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti. Sanotaanko vaikka, että nainen joka, on antanut yli neljälle miehelle koko elämänsä aikana on lutka. Ja kaikki yhden illan jutuissa tai muuten helposti antaneet naiset ovat lutkia. Nainen saa antaa vain pitkässä parisuhteessa ja tällöinkin hänen on oltava varma,että mies rakastaa häntä ja on hänen pillunsa arvoinen.

Aikaraja tähän voisi olla vähintään puolen vuoden seurustelu, mutta silloin miehen täytyy olla todella hyvä naiselle. Mutta näitä tapauksia täytyy katsoa aina tapauskohtaisesti, aivan kuten esim.

Selkeää rajaa on mahdoton etukäteen vetää. Jos naisella on seksihaluja, niin hän ei saa elää niiden mukaan, koska munaa haluava nainen on lutka. Ai miksi on lutka? Siksi koska yhteiskunta näkee asian niin ja se on ihan oikein. Tämä oli sitten argumentti eikä slogan. Ei se yksinkertaisesti tarvitse mitään muuta perustelua. Sen sijaan mies saa kyllä haluta panna, se on miehen etuoikeus ja tämäkin aisa on yhteisön määrittämä normi eikä sitä ole todellakaan tarvetta muuttaa. Pillun jakamisen tulee aina olla tuomittava teko.

Ja perustelut tälle ovat yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset. Todisteita en voi tässä suoralta kädeltä esittää, että enemmistö on puolellani, mutta voit tehdä testin ja kysyä vaikka 20 ihmiseltä ei lutkilta mitä he ovat mieltä pilluaan jakavasta naisesta.

Olet ehkä huomannut, että jopa osa naisista tällä palstalla ei hyväksy lutkia. Väität, ettei pillun jakamisesta koidu haittaa kellekkään.

Kyllä siitä ainakin se on haittana, että miesten mahdollisuudet saada vaimokseen pilluaan jakamaton nainen huononevat. Ja kukapa haluaisi olla lutkan äpärälapsi.

Kysyt miksi lutkat ansaitsevat yhteiskunnan tuomion. No yksinkertaisesti siksi, että yhteiskunta ei hyväksy pilluaan jakavaa naista. Pilluaan jakava nainen saastuttaa itsensä. Nainen halventuu, kun hän jakaa itseään. Monissa kulttuureissa tuollaisella naisella ei ole mitään asiaa naimisiin. Pillu on naisen kallein aarre jota hänen tulee varjella kaikin keinoin ja se on tarkoitettu vain hänen omalle miehelleen.

Ethän sinä voi vaatia miehiltä, että heidän pitäisi ottaa kumppanikseen nainen, jonka pillussa on uinut monen miehen mulkku. Kerroit omankin naisesi olleen neitsyt ennen sinua, kunnioittaisit sitä etkä täällä huutaisi lutkien oikeuksien perään. Kerrankin on joku kunnollinen keskustelija Olen muutaman kerran vastaillut tämän tyypin kirjoituksiin.

Enkä kertaakaan ole saanut oikeastaan mitään perusteluja näille hänen väitteilleen. Siitä teinkin johtopäätöksen että nämä ovat ihan hänen omia kudelmiaan. Näkemykset eivät perustu oikeastaan mihinkään arvomaailmaan tai katsomukseen. Hän ei löydä edes perinteisiä perusteluja, jotka ovat mm. Oletan että hän on hyvin nuori, jo kielenkäyttökin kuulostaa siltä paljon alatyylin ilmaisuja. Hän ei osaa käyttää asioista oikeita sanoja, ei ymmärrä kaikkia käsitteitä jne.

Tietoa jo perusasioista puuttuu, samoin kokemuksen tuomaa viisautta. Itse hän väittä olevansa ekonomi, jota kyllä en usko. Yhteiskunnallinen tietämys on sitä luokkaa - tai sitten on uinunut läpi opintojensa.

Lutka käsitettä hän on määritellyt laidasta laitaan. Välillä se tarkoittaa yleensä naista jolla on seksielämää ja välillä hän kytkee sen promiskuiteettiin. Tulkitsin kuitenkin että pääasia on kieltää yleensä naisilta heidän seksuaalisuutensa.

Jotenkin hän haluaa julki tuoda ihannointinsa väkivaltaisia kulttuureja kohtaan ja lietsoa sellaista mielialaa - vaikkakin vielä verbaalisesti Onneksi! Siinä pojalla onkin urakkaa - kumota fakta, jota äärimmäisen harva asettaa kyseenalaiseksi.

Se yhteiskuntaan viittaaminen tarkoittaa, sitä että suurin osa kaiken ikäisistä ihmisistä ei hyväksy pilluaan jakvaa naista. Ja jos se 20 ihmistä ei ole tarpeeksi niin kysy vaikka Ja muista kysyä nimenomaan, että mitä mieltä olet pilluaan jakavasta naisesta, se on oikea ilmaisu.

Älä kysy vääristäen, että mitä mieltä olet naisesta jolla on ollut useita "seksikumppaneita" Puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Raiskauskin on raiskaus eikä seksiä ilman lupaa. Sitäpaitsi minulle on aivan sama, mitä yhteiskunta ajattelee koska tiedän olevani oikeassa.

Uskon kuitenkin, että monet ihmiset ovat kanssani samaa mieltä. Voit myös kysyä miehiltä, että haluavatko he vaimokseen naisen, joka on ollut nuorempana koko kaveripiirin patja. Sitäpaitsi todistusvelvollisuus tässä on sinulla, koska yrität hyväksyttää yleisesti paheksuttavaa asiaa. Yhtä hyvin voisit väittää, että ihmisten pitäisi saada kulkea alasti joka paikassa näin halutessaan, eihän siinäkään ole mitään vahinkoa kellekkään.

Sinun täytyy siis todistaa, että miksi jakaminen on hyväksyttävää. Kun sanoin aiemmin, että monissa kulttuureissa lutka ei pääse naimisiin, niin en tarkoittanut mitään alkuasukasheimoa Afrikan sademetsistä, vaan esim.

Islamilaista kulttuuria, jossa on paljonkin naista koskevia asioita, joita voitaisiin soveltaa myös meillä. Ja se, että aikaisemmin tuomitut asiat kuten homoseksuaalisuus ja köyhyys ovat tänä päivänä hyväksyttyjä asioita, ei tarkoita silti sitä että lutkat pitäisi hyväksyä. Vaikka huumeet laillistettaisiin ja homot pääsisivät arkkipiispoiksi, niin sekään ei tarkoita, että lutkat pitäisi hyväksyä.

Mikään asia joka oli ennen toisin kuin nyt ei tarkoita sitä, että lutkat pitäisi hyväksyä. Älä siis enää vetoa siihen, että olihan se ja se asiakin ennen kielletty, mutta nyt eletään lukua Naisesi sattuu olemaan kiva ja nätti ja ihan vain sattumalta neitsyt. Tottakai olisit voinut ottaa myös sen kymmenien miesten nussiman ihmisjätteen, vai mitä?

Pillu on naisen kallein aarre jo siitä syystä, että kaikki elämä on sieltä tullut ja sillä on voimakas vaikutus miehiin. Se voi viedä naisen slummista kartanoon, se voi auttaa etenemään urallaan jne. Se on miesten haluama asia ja näin ollen se nousee arvoon arvaamattomaan, miehen muna lla ei tällaista vaikutusta ole. Naisen kuuluu varjella pilluaan se on hänen kaikkein pyhimpänsä.

Naisilla on hyvä olla itsemääräämisoikeus siinä mielessä, että nainen ei saa haluta jakaa pilluaan ja hänen täytyy saada vapaasti olla jakamatta sitä. Jos emme pääse asiasta yhteisymmärrykseen, voimme tiputtaa yhteiskunnan pätevistä perusteista.

Aiemmin kuitenkin sanoit tietäväsi, nyt olet vain uskomassa. Sehän on selvää, että jotkut miehet karmistuvat kuullessaan, että naisella on enemmän kuin 0 seksikumppania tai jopa useampi kuin ko. Se ei kuitenkaan kerro miksi naisilla ja miehillä ei pitäisi olla tasaveroiset oikeudet asenteellisesti kuin laillisestikin kun puhutaan seksistä.

Paitsi jos tarkoitusperäsi on nimenomaan naisten alistaminen ja seksin harrastamisen etuoikeuttaminen miehelle. Jos näin on niin kerro toki miksi koet tarpeelliseksi kieltää naisilta asioita, jotka miehille sallisit.

Tarkoitan tietenkin omaa, henkilökohtaista mielipidettäsi. Alasti olemisessa ei ole mitään ihmeellistä, paitsi ihmisten oma häveliäisyys. Jos alasti kulkeminen alkaisi olla Suomen kesässä yleistä, en vastustaisi. Maailmassa ei siis mielestäsi ole ollenkaan naisia päättävissä asemissa, niinkö?

Miten pillulla voi päästä slummista kartanoon ja miksi mies ei siihen pystyisi? Harvemmin se mies on se, joka seksillä mitään saavuttaa.

No Prad Pitt voisi ehkä saavuttaa jos panisi vanhaa rikasta naista. Naisa on päättävässä asemassa, mutta tuskin niitä alaistensa mulkku kiinnostaa. Ja nainen voi päätyä pillulla slummista kartanoon, antamalla kalleinta aarrettaan rikkaalle vanhalle kartanon herralle. Monet nuoret naiset Thaimaassa harrastavat juuri sitä. Miksi aiemmin tarjoamani lämpimien maiden pienkylien vapaa seksikulttuuri kelpaa sinulle?

Missä menee raja, että mistä kulttuurista voimme ottaa mallia naisten seksuaalisen käytöksen suhteen? Ainakin aiemmin sanoit tietäväsi olevasi oikeassa ja sitä ennen, että yhteiskunta on puolellasi, mikä sitten loppujen lopuksi on kyseessä?

Etkö koe ongelmaksi sitä, että yrität kieltää naisilta jotain, minkä kanssa he syntyvät - aivan kuten me miehetkin.

Kyseessä on suhteellisen kunnollinen nainen. Hän on antanut vain avioliitossa ja yksi yhden yön suhde voidaan katsoa läpi sormien. Sanoit kuitenkin, että seksikumppaneita on ollut 3 ja avioliittoja kolme.

Eikö hän siis ole antanut yhden yön suhteessa? Herää kuitenkin kysymys, siitä miksi avioliitot ovat menneet karille. Tutkimuksia näistä asioista löytyy paljonkin. Siksi kehotinkin sinua kipaisemaan sinne kirjastoon. Jonkun sanan olemassa olo ei ole peruste. Miehistä on vastaava sana eli huorapukki. Eikä naisetkaan sellaista miestä valitse. Kyllä lutka sanan jokainen tuntee ja tulkitsee tavallaan.

Sinun tulkintasi sisäpuolelle vaan jää suurin osa maailman naisista. Jos sinä itse pidät ns. Meillä normaaleilla enemmistöllä on taas lupa tehdä niin, kuin hyväksi näemme. Mutta miksi nainen ei saa tuntea halua?

Se on meissä syntymässä tuleva biologinen asia, jota ei voi poistaa edes pakotettuna. Tästäkin voit löytää ihan tutkimus tuloksia, homma ei ole onnistunut missään. Jokaisessa maailman kulttuurissa on nainen tuntee näin - he kyllä ovat oppineet löytämään keinot joilla toteuttaa haluamansa.

Se vain tehdään salaa, niin että miehet saavat pitää kuvitelmansa. Mikä naisessa on sellaista että sen pitää olla alempana miestä?

Miehille on eri säännöt ja naisille eri säännöt. Puhutaan siis kaksinaismoraalista, jossa kuitenkin kumpikin tekee kiellettyjä asioita, mutta julkisesti kieltää. Miksi miehiltä ei voi samalla tavalla kieltää nautintoa? Ihan samoilla perusteilla - sillä silloin ei olisi huoria eikä lutkia, koska ei olisi tarvetta sellaiseen???? Mieskin joutuisi kärvöttelemään ja odottamaan sitä "oikiaa", eikä juoksisi "saastuttamassa" muiden naisia.

Yhteiskunta olisi täynnä ns. No hyvä on, eihän sille mitään mahda, jos naisillakin haluja on, mutta naisilla ei siitä huolimatta ole mitään oikeutta jakaa pilluaan. Sinä siis väität, että te lutkat olette muka joku enemmistö? Veikkaampa, että kyllä ne kunnolliset naiset ovat se enemmistö. Tälläkin palstalla löytyy naisia, jotka ovat kanssani täysin samaa mieltä tuosta kunnollisuudesta. Miehillä asia on eri jo pelkästään siitä syystä, että naisilla on valta seksin suhteen. Näin ollen mies saa ja nainen antaa.

Panohalut ovat miehekäs asia, ne ovat miehen ominaisuus, eivät suinkaan naisen. Mies haluaa paneskella ja saakin haluta, ja se huoripukki-nimitys koskee vain miestä, joka käy huorissa. Ja sekin on paljon ylempiarvoisempi kuin lutka. Nainen ja mies ovat seksuaalisesti täysin erilaisia, seksin saaminen nostaa miehen statusta ja sen antaminen laskee naisen arvoa.

Naisen kuuluu olla siveellinen ja passiivinen. Naisella ei saa olla seksielämää, seksi on miehen nautinto ja on myös aina ollut. Ja naiset ovat antaneet miehelle tätä nautintoa, että ovat saaneet mieheltä haluamansa. Miehellä ja naisella on todellakin seksissä eri säännöt ja niin sen kuuluu ollakin. Ei se järvi soutamalla kulu.. D Ei sillä oikeasti ole hirveesti väliä mulle mut mielummin enemmän kuin vähän ja kiinnostusta sekä kokeilunhalua seksiin pitää olla. Seksiin liittyvistä asioista on usein helpompi keskustella sellaisen ihmisen kanssa jolla niitä kokemuksia riittää.

Tämä siis minun mielipide. Mutta entä jos nainen on kiinnostunut seksistä ja haluaa sitten kun on vähän opeteltu kokeilla uusia juttuja, mutta ei ole kiinnostunut yhden yön suhteista ts.

Jos niitä kunnon suhteita ei ole ollut tai on ollut vain muutama suhteen alun yritys, niin eihän naisella silloin kokemusta ´kauheasti ole. No en nyt tarkoittanut sitä etteikö kokematon nainen voisi olla kiinnostunut seksistä, ehkäpä yleistin hieman liikaa. Miksi muuten mielestäsi yhden yön suhteet tarkoittaa automaattisesti itsensä jakamista?? Jos seksiä tekee mieli niin miksi ei sitten voisi harrastaa yhden yön suhteita?? Tauditkin leviävät tällöin, sillä kondomihan ei suojaa prosenttisesti.

Ikävintä on, että kunnon miehet ja kunnon naiset saattavat erehdyksessä olla ihastuneita tällaiseen itseään jakaneeseen ihmiseen ja saavat kärsiä siitä jos eivät heti tienneet että tällainen henkilö on jakanut itseään.

Ylipäätään jokin paneminen vain panemisen vuoksi kertoo ihmisen seksuaalisuudesta ja suhtautumisesta seksiin. Ensinnäkin iällä on väliä, siis miehen. Nuoret miehet tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin.

Ne, jotka menevät rohkeasti kokeneenkin naisen mukaan, ja ne jotka mieluummin ovat kokemattomien kanssa. VAnhemmat miehet eivät enää niinkään mieti koko asiaa - harvalla vanhemmalla naisella ei ole mitään kokemuksia. Moni on sitä mieltä, että vaatii hyvää itseluottamusta olla kokeneemman kanssa.

...

Miten saada mies laukeamaan seksiseuraa heti homoseksuaaliseen

: Miten saada mies laukeamaan seksiseuraa heti homoseksuaaliseen

Gay webcam seksi monster cocks Ihan hypoteettista mutta olisiko tässä suhteet kohdallaan: Ai miten on kaunista todella. Tietysti miehissä on vaihtelua; on näitä pelurimiehiä joilla on korkea libido ja hekin tavallaan rääkkäävät itseään vaihtelemalla naisia alituiseen,tai ainakin siltä se tällaisesta ujosta ja yksinäisestä miehestä tuntuu,että yhdenkin naisen saamisessa on jo aivan tarpeeksi työtä. No tiedän ainakin nyt minkälainen en ole. En ole vielä ulkona kaapista, mutta olen pudotellut pieniä vihjeitä, ja tiedän että ainakin parhaat ystäväni ottamaan sen hyvin.
Oulu escort thai gay miesboy 886
VAIMOLLE KULLIA HOMOSEKSUAALISEEN JYVÄSKYLÄ THAI HIERONTA 159
Miten saada mies laukeamaan seksiseuraa heti homoseksuaaliseen Meis gay kiinnostaa penis painot

HOMO SEKSI LELU THAI HIERONTA RAUMA